#21 Valmistautumista ja viimeiset kuulumiset

Tänään on Sintin laskettuaika, joten uskaltanen lupailla että tämä on viimeinen päivitys ennen synnytystä. Keskiviikkona sanoin sen jo ääneen: "On vähän sellanen olo ettei tarvia pitkin odotella, tuskin edes viikonlopun yli". Noin nyt se on täälläkin, jos vaikka aavistukset osuisivatkin oikeaan (; Ajatukset pyörii ja myllertää eikä järjen juoksua taida saada kiinni vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on itselleni iskenyt oikea kyselyikä. Milloin ja miten synnytys alkaa? Miltä supistukset tuntuu? Meneekö kaikki hyvin? Kuinka paljon se koskee? Miltä Sintti näyttää? Osaanko olla äiti? Ehitäänkö sairaalaan? Onhan kaikki valmista? Ensimmäiset vastaukset saanen varmaan ihan pian.

Aikaa olen kuluttanut suurimmaksi osaksi kotosalla. Viime viikonloppuna siivoiltiin koti puhtaaksi, pesin saunan ja alotin ikkunoiden pesua sekä pihan haravointia. Olo on ollut hyvä ja tuntuu siltä että Sintti on painunut jo niin alas että närästys on taakse jäänyt harmi. Koko raskausaika on mennyt tosi harmittomasti. En ole kärsinyt pahoinvoinnista, olen saanut syödä kaikkia ruokia, ei ole ollut mitään mielitekoja, ei ole ollut kipuja tai turvotuksia ja maha on ollut kokoajan aika pieni ja kasvanut maltilla. Silloin kun mieheni kanssa alettiin lasta yrittämään kuvittelin viettäväni ensimmäiset 3 kuukautta pää pöntössä, raivoavani kuin hullu jokaisesta asiasta joka ei mene mieleni mukaan ja himoitsevani mitä ihmeellisimpiä makuyhdistelmiä ja nyt olen ollut ihan äimänä että tässäkö se nyt sitten olikin? Toivottavasti synnytyskin menee tämän saman kaavan mukaan, helposti ja nopeasti.

Vaikka maha toki on painava ja valvottaa yöllä kun kyljen kääntäminen tekee toisinaan kipeää niin vielä ei ole tullut sellaista oloa että haluaisin tästä mahasta eroon nyt ja heti. On kuitenkin asioita joita kovasti kaipaan ajalta ennen mahaa kuten: mahallaan makaaminen, mahtuminen vanhoihin vaatteisiin, varpaisiin ylettäminen, etten puhisisi kuin pieni veturi jokaisesta urheilusuorituksesta, pystyisin saunomaan kunnolla ilman heikotusta ja että voisin halata miestäni tuntematta itseäni ihan muumiksi.

Mitä pakkasin sairaalakassiin?
Oma reppu sisältää lähinnä vain ne mitä tarvitsen kotiin lähtiessä: Vetoketjullinen pitkähihanen paita, pitkät collegehousut, välihousut, 2x imetysliivit, imetystoppi ja -paita, 2x alushousut, 2x sukat, terveyssiteitä (päivä ja yö) suoristusrauta, meikkipussi (joka sisältää lääkkeet ja vitamiinit), hammasharja ja-tahna, ponnari ja pinnejä, shampoo ja hoitoaine. Mukana on varmasti myös turhaakin koska mukaanhan lähtevät myös ne vaatteet jotka on päällä synnytykseen lähtiessä, mutta mieluummin niin että on valinnanvaraa kuin että istuu pitkän kotimatkan hiertävissä vaatteissa.

Vauvan kotiinlähtövaatteet pakkasin myös valmiiksi ettei tarvitse kuin napata kori mukaan ja tiedän että en varmasti tarvitse muuta ja tosiaan korin sisältö on aika massiivinen ihan johtuen pitkästä kotimatkasta jota taitetaan ainakin 1,5h jos ei tarvitse mihinkään pysähtyä. Siksi varasin vaatetta enemmän mukaan jos sattuu kakkavahinko niin Sintille saadaan vaihdettua puhtaat vaatteet ylle. Toisekseen en yhtään tiedä että minkä kokonen Sintti on niin vaatetta on nyt sitten normaalille ja vähän isommalle vauvalle.

Vauvan korin sisältö: vastasyntyneen vaippoja, liivinsuojuksia, talkkia, sinkkivoidetta, 50 ja 56 cm paksummat kangashaalarit, sukat, virkatut tossut, 2x 50cm body+potkuhoususetti, 2x kietaisupaita, 50cm housut, 56cm potkuhousut, 56 ja 60cm bodyt, ensilelu, kypärämyssy, ohut pipo, paksu pipo, valmiiksi keitetyt tutit (muovirasiassa) ja tuttipullo. Sekä tuoreelle äidille ja isälle alkoholiton kuohuviinipullo ja viinilasit ♥ Turvaistuin on ollut kiinni autossa jo viikon ja turvaistuimessa on paikallaan thermofleese-makuupussi sekä toppatöppöset ja -rukkaset. Enää on pakkaamatta kaukalon kanssa yhteensopivat matkarattaat.

Mitä muuta? Mukaan lähtevät varmaankin aamutossut ja villaviltti koska en ole aamutakki-ihmisiä. Viimeisin Hippos ja SIHY:n lehti, niitä olen pantannut lukemiseksi sairaalaa varten. Kamera ja käsilaukku. Kuulostaa äkkiseltään kokonaiselle muuttokuormalle mutta aika pieneen tilaan kaikki tarvittava mahtui.

Toivottavasti seuraavaa päivitystä pääsen kirjoittamaan pian pikku Sintin kanssa.
-Emmi

#20 Haastettu

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

11 ASIAA MINUSTA:

1.  Lempiaineitani koulussa oli matikka, kemia ja fysiikka koska pärjäsin niissä.

2. Heppailun lisäksi harrastan pienesti metsästystä. Olen suorittanut metsästäjätutkinnon ja metsästys on painottunut enimmäkseen meidän kahden koiran käyttöön luolapyynnissä.

Koukku ja Tyyne

3.  Sen jälkeen kun valmistuin hevosenhoitajaksi olen tehnyt täysin muun alan töitä kuten ajanut kauppa-autoa ja ollut vanhempieni metallialan yrityksessä jokapaikan höylä.

4.  Tunnustan kuuluvani "Viimetipan hengenheimolaisiin" vaikka kuin asioita ennalta suunnittelisin niin toteutus jää aina viimehetkille.

5.  Olen näppärä käsistäni ja osaan tehdä kaikenlaista, kärsivällisyys ei vaan aina tahdo riittää viimeistelyyn ja hienosäätöihin.

6.  Olen toivottoman huonomuistinen! Siksi kouluratsastus ja siinä kilpaileminen on enemmän minun juttu kun voin radan opiskella jo hyvissäajoin, tosin aina sekään ei riitä :D Olen kolmesti unohtanut radan K.N.Specialissa...

7.  Olen läheisissä väleissä vanhempieni kanssa. He ovat minulle tärkeitä.

8.  Rakastan koneita, mitä isompi ja kovaäänisempi moottoriväline sen parempi. Tykkään ajaa traktorilla, kuorma-autolla, moottorikelkalla ym.

9.  Olen tyytyväinen siihen mitä olen ja missä tilassa elämäni on tällähetkellä.

10.  En malta odottaa oman lapseni ja Funan varsan syntymää

11.  Olen enemmän kesä- kuin talvi-ihminen. En tykkää siitä että on kylmää ja pimeetä

VASTAUKSET 11 KYSYMYKSEEN:

1. Miten päädyit pitämään blogia? 

Ajatus blogin pitämisestä oli houkuttanut jo pitkään, mutta ei ollut oikein kunnon aihetta. Nyt sit kun Funan kanssa ollaan kohta äitejä molemmat niin ajattelin se olisi sellaista aikaa jonka haluaisin tallettaa jonnekkin päiväkirja tyyppisesti.

2. Millaisia blogeja itse seuraat? 

Seuraan blogeja joissa aiheet ovat hyvin pitkälle samat kuin itselläni: hevoset, islanninhevoset, kasvatus, jalostus, koulutus ym.

3. Jos sinut lähetettäisi autiolle saarelle 10 vuodeksi asustamaan ja saisit ottaa mukaan soutuveneeseen mahtuvan määrän mitä vain haluat, niin mitä veneestä löytyisi?

Onko se vene täynnä sitä yhtä valitsemaani asiaa vai kaikenlaisia asioita kunhan ne mahtuvat veneeseen?

Jos se on vain yksi asia niin ottaisin veneen täydeltä pressuja, mutta jos täyttäisin veneen asioilla jotka sinne mahtuvat niin mukaan lähtisi mieheni, koirat, sintti, pressuja, makuupusseja, kalastustarvikkeita, kirves, köyttä, tulikivet, kylmälaukku, pari kattilaa ja pannu.

4. Miten pärjäisit, jos maailmasta katoaisi hetkellisesti (vuodeksi esim) sähkö ja polttoaine?

Ihan alkuun vois tehä tiukkaa, mutta kyllä minä pärjäisin. Meidän omakotitalo tuskin olisi asuttava ilman sähköä, joten varmaan muuttaisimme vanhempieni luo. Veden saa kaivosta ja ruokaa voi tehdä puuhellalla. Hevosia on muutama, joten niillä pääsee liikkumaan sen mitä tarvitsee.

5. Jos sinun pitäisi nyt heti paikalla luetella viisi omistamaasi esinettä/tavaraa, jotka ovat täysin turhia, mitä ne olisi?

Hiustenkuivaaja, suoristusrauta, telkkari, tietokone ja ja ... kello

6. Mitä maailman parannusta koittaisit toteuttaa, jos saisit mahdollisuuden siihen?

Jos kaikki uskonnot saisi pyyhittyä pois niin moni sota olisi jäänyt käymättä, mutta sitä tuskin pystyy tekemään.

7. Millainen olisi unelma kotisi? (maalla,kaupungissa, etelässä, meren rannalla..mökki, linna, kartano...?)

Tällä hetkellä kotina on 108 neliöinen omakotitalo pienen kylän keskellä, lyhyt matka kauppaan, töihin, vanhempieni luo ja tallille. Omaa pihaa on sen verran että siinä hoitaa ryytimaata. Paremmin voisi enää olla jos paikka olisi järven rannalla muttei se ole niin tärkeää kun järvelle ei ole pitkä matka muutenkaan.

8. Jos saisit toivoa mitä vaan seuraavaksi syntymäpäivälahjaksesi, mitä se olisi?

Kelloon lisää tunteja

9. Söisitkö hevosen lihaa?

Söisin ja olen syönyt. Hevosen liha on hyvää. Saatiin sitä joskus metsästyskaverilta joka oli käynyt lopettamassa tuttunsa hevoset, osa oli säilötty purkkiin ja osa oli ihan perinteisenä metwurstina. Omien hevosten syömiseen kynnys voisi olla liian iso, ne menee vähän samaan kategoriaan koirien kanssa.. Boikotoin myös Venäjällä tuotettua hevosenlihaa johtuen ihan epäinhimillisistä teuraskuljetuksista.

10. Kuka julkkis olisit?

En varmaankaan kukaan. En haluaisi vahtia omia sanomisia tai tekemisiä kohun pelossa.

11. Kissa vai koira?

Koira. Jostain syystä kissojen kanssa ei vaan kemiat pelaa

MINUN 11 KYSYMYSTÄ MUILLE:

1. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

3. Jos saisit palata johonkin aikaan, mikä tuo aika olisi ja mitä silloin tapahtui?

4. Mikä on salainen haaveesi?

5. Jos voisit lähteä nyt ihan mihin vain, minne menisit?

6. Mikä on lempiherkkusi?

7. Mikä vuodenaika olisit, miksi?

8. Pahin tapaturma / onnettumuus mikä sinulle on sattunut?

9. Mikä eläin olisit?

10. Miksi kirjoitat blogia?

11. Millaisia blogeja tykkäät lukea?

JA HAASTE LÄHTEE:

1. Ruuhkavuosiratsastaja

2. Hepovaaran tarinoita

3. Putteprojektia ja viiden vaihteen viilausta

4. Eskerin elämää

5. Our souls are one

6. Riding Puzzles

7. Peltolan Ponipysäkki

8 - 11. Haasteen saavat tehdä ne jotka haluavat (:

#19 Suuria suunnitelmia!

Ihan alkaa sormia syyhyttää, kun selaan SIHY:n tulevan kesän tapahtumia ja kurssitarjontaa. 
Itseäni kiinnostaisivat 
Kurssit:
Jalostuskoulutusta peruskurssi taso.1 (12.4.2014)
Jalostuksen näyttelykurssi (11.5.2014)

Tapahtumat:
Jalostusnäyttely 1 (17-18.5.2014)
Askellajiratsastuksen SM-kisat Ypäjällä (4-6.7.2014)
Jalostusnäyttely 2 (19-20.7.2014)

Koulutukset:
Askellajikurssi kaikentasoisille ratsukoille, Ankin-talli (16-18.5.2014)

Nyt sinä joka luet tuotaa listaa ajattelet varmaan että "höhlä, sinulla on pieni lapsi ensi kesänä" :D Niin on ja siitähän se suuri suunnittelu saikin alkunsa. Askellajikurssista äitini kanssa puhuttiin jo viime syksynä. Omat taidot askellajipuolella kun ovat lievästi sanottuna ruosteessa niin jostain sitä oppia olisi haettava ennen kun alkaisin itse Funaa ratsastamaan tamman varsomisen jälkeen. Äiti oli ihana ja lupasi lähteä kurssille mukaan vauvan vahdiksi, mikäli Anni hoitaisi meidän omat hevoset tuon viikonlopun ajan. Kuitenkin osallistuminen tuohon Ankin-tallin koulutukseen tarkoittaa ensimmäisen jalostusnäyttelyn hylkäämistä, koska ne ovat samana viikonloppuna. Myös ajatus toisesta jalostusnäyttelystä joudutaan unohtamaan, koska Funan laskettuaika sattuu niille päiville ja haluan olla paikalla kun ensimmäinen varsani näkee päivänvalon.

Näin! Tapahtumista jää siis jäljelle SM-kisat Ypäjällä. Siinä on miun tulevaisuuden maali, johon tulen tähtäämään joko Funan tai Funan varsan kanssa mikäli luoja niin suo. Siksi olisi kiinnostavaa käydä jo ennalta katsomassa millainen tapahtuma tuo oikein on ja saisin jotain konkreettista pohjaa haaveilleni.

Sitten on enää jäljellä nuo kurssit. Ensin mietin että miten ehtisin kahmaloida läpi kaiken mikä minua kiinnostaa ja älysin ettei minun välttämättä tarvitsisikaan. Onhan minulla pikkusisko Anni. Anni opiskelee Harjussa hevosenhoitajaksi suuntautumisenaan kasvatus. Voisin kysellä olisiko Annilla mielenkiintoa käydä kursseilla ja opiskella tuota islanninhevospuolta sekä mahdollisesti tähdätä kesällä 2015 siihen että käyttäisi Funan ja mahdollisesti Funan varsan jalostusnäyttelyissä!

Nyt vain pitäisi viedä ideaa eteenpäin kotitallilla äitille ja Annille ja tietenkin toivoa että tähdet asettuu just sopivasti riviin kuun ja planeettojen sun muiden kanssa että päästäisiin käymään edes askellajikurssilla tai SM-kisoissa jos ei molemmissa. 

Voi Sintti parka, se ei vielä tiedäkkään minkälaisen touhuäidin matkaan onkaan joutunut ♥
-Emmi

#18 Ahdistus ja masennus

Vaikea aihe... Mutta yritän nyt uskaltaa avautua tästä 'julkisesti' ensimmäisen kerran.

Pelkään talvea ja kevättä, koska ne jo useana vuonna ovat tuoneet tullessaan pelkoa, ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Pelkään kuolemaa ja jostain syystä tuo kaiken loppumisen pelko iskee ensimmäisen kerran viimeistään keväällä useamman viikon kestävänä jaksona, joka tähän asti on onneksi loppunut juuri kun en enää jaksaisi enempää. Sen lisäksi että tuo kaiken loppumisen pelko ahdistaa pelkään myös että unohdan elää kun en saa mielenrauhaa peloltani.

Kun tuo kausi iskee pelkään olla yksin, pelkään lukea uutisia tai lehtiä, pelkään katsoa telkkaria, elokuvia tai kuunnella radiota, pelkään tavata ihmisiä koska tiedän että yksikin tahaton sana, lause tai tarina voi laukaista paniikkikohtauksen. Olen hädin tuskin puoliakaan omasta itsestäni, silkka haamu. Kaikista pelottavinta on se että toisinaan luovuttaminen tuntuu ajatuksena helpommalta kuin pelossa eläminen. Kynsin ja hampain roikuin kiinni jokaisessa positiivisessa hetkessä ja vaalin kaikkia muistoja peläten että unohtaisin jotain tärkeää. Pelkäsin jokaista vastoinkäymistä ja menetyksiä. Jo muutamana vuonna talven ja kevään yli on kantanut ajatus siitä että kesä tulee, koska kesällä näitä oireita ei ole ollut. Kesä kuitenkin on lyhyt, syksy tulee ja alan kuumeisesti miettiä millä selviäisin hengissä taas seuraavan talven yli.

Mieheni ja äitini tietävät ahdistuksesta. Jo puolesta sanasta mieheni osaa aavistaa milloin on liian paha olla ja hän suojelee minua maailmalta. Äidilleni olen itkenyt pois pahaa oloani ja pyytänyt että auttaa minut ammattiauttajan luo, mutta olo on tähän mennessä lauennut juurikin niihin päiviin, enkä vielä ole käynyt puhumassa yhdenkään lääkärin kanssa. Kerran työterveyshuollossa purskahdin itkuun ja koko olemukseni suorastaan huusi apua, mutta työterveyslääkäri ei osannut tehdä muuta kuin täytättää itsetuhoisuustestin ja antaa puhelinnumeron, johon voisin soittaa jos tunnen tarvetta puhua jollekin.

Luultavasti elämäni pelastus on mahassani kasvava ihmisen alku. Jos en olisi vielä tullutkaan raskaaksi ei alkuraskauden ylitsepääsemätöntä väsymystä olisi kukaan alkanut tutkia sen tarkemmin. Kun sain lähetteen perusverenkuvaan pyysin että jos kilpirauhasarvot tarkastettaisiin myös ihan vain varmuuden vuoksi ja sieltä löytyikin syyllinen väsymykseen, kilpirauhasen vajaatoiminta. Thyroxin lääkitys aloitettiin heti, koska vajaasti toimiva kilpirauhanen voisi aiheuttaa keskenmenon ja kasvuongelmia lapselle. Nyt puoli vuotta Thyroxin kuurilla olleena olen huomannut että edes aavistuksia jokatalvisesta masennuksesta ei ole ollut vaikka vastaan on tullut suuriakin takapakkeja ja menetyksiä. On toki vieläkin aikaista sanoa oliko kilpirauhanen syyllinen, mutta vajaatoiminnan tiedetään aiheuttavan masennusta. Ainakin tahdon uskoa, että masennus ja paniikkikohtaukset ovat nyt taakse jääneitä.

Olo tällä hetkellä on kevyt ja huojentunut. Onnellisempi olisin vain jos tämä olisi huomattu tutkia aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, varsinkin kun mitään peruuttamatonta ei päässyt tapahtumaan. Enää en pelkää tulevaa vaan odotan terve jännitys rinnassa kihelmöiden. En tosin vieläkään katso uutisia tai lue lehtiä, mutta palaan takaisn elämään pikkuhiljaa.

-Emmi

#17 Operaatio Varsa

Nyt kun ei ole hirveästi kuulumisia niin voisin kasata pakettia meneillään olevasta varsa-projektista.

Syksy 2012 Idean siemen

Mieleen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus omasta varsasta. Varsottamista on meidän tallilla yritetty muutamaan otteeseen aiemminkin. Shetlanninponitamma P.J. Pepperone eli Peppi oli yhden kesän Niemenpellon tallilla Mikkelissä astutettavana orista Diplomat, mutta ei kuitenkaan tullut kantavaksi ja myöhemmin Mikkelissä Relanderin tallilla oli astutettavana islanninhevostamma Apena frá Sandhólaferju, tutummin Rakel, mutta sillä reissulla tamma sai vain herpeksen. Rakelille varattu ori oli Geysir frá Sahala. Varmaan suurin syy siihen miksi Rakel ei jäänyt kantavaksi oli tamman lievä ylipaino. Jälkikäteen ajateltuna on ehkä parempikin ettei kumpikaan tamma tullut kantavaksi tuolloin kun miettii että vuosi Rakelin astutus yrityksen jälkeen minulla alkoi koulunkäynti Harjussa ja aikaa nuorelle hevoselle olisi ollut hyvin vähän ja niin monen hevosen pitämisestä aiheutunut työnmäärä olisi ollut äidilleni kohtuuton kun kuitenkin leipätyö oli muualla kun kotipihassa.

No kuitenkin nyt näytti sille että aikaa olisi hyvin ja pihassa kaksi oli kaksi siihen sopivaa tammaa Funa ja Freydis. Äitille hiljalleen esittelin asiaa ja sain luvan alkaa etsiä molemmille tammoille sopivaa oria. Idea oli vielä kuumottavampi siitäkin syystä että saisin toisen varsoista omaksi jos hoitaisin toisen tamman astutuskulut itse.

Kevät 2013 Orin etsintää

Illingur frá Tóftum

Meni monta päivää, iltaa ja yötä selaten World Fenguria ja Nordic Ishingste katalogia ja molemmille tammoille sopivaa oria etsien. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä määrin että toisen tamman myyntiä harkittiin hyvinkin vakavasti ja minun oli tehtävä päätös kumman tammoista haluaisin varsalleni emäksi, koska vain toinen astutettaisiin. Vielä muutama uneton yö ja päätös oli selvä. Freydis lähtisi myyntiin. Freydis oli rakenteeltaan parempi kuin Funa ja astutus tietäisi sitä että tamman saanti näyttelyihin ja kantakirjaukseen viivästyisi jos se jäisi meille varsomaan niin oli selvää että Freydisille etsittäisiin koti jossa se pääsisi mahdollisimman pian esiintymään maailmalle.

Grasteinn frá Brekku

Funalle löysin täydellisen orin Ruotsin puolelta, jonka ihan ehdottomasti olisin halunnut varsani isäksi. Tuo unelma isä oli Illingur frá Tóftum. Illingurilta ei vaan valitettavasti saanut siirtospermaa viime kesänä. Ori olisi kyllä astunut luonnonmenetelmällä ja Funa saikin kutsun orin luo Pohjois-Norjaan 1,5h ajomatkan päähän Kilpisjärveltä, mutta matka oli meille liian pitkä lähteä taittamaan, joten jouduin hylkäämään ajatuksen kirjavasta isäehdokkaasta. Tästä ei menty montaa kuukautta eteenpäin kun löysin Grasteinn frá Brekkun, orin jolla Funa sitten kesällä astutettiin. Eikä valinta mennyt ihan pieleen nimittäin World Fengurin 'dream pedigree' ohjelmaan on tullut lisäys jolla näkee omalle tammalle sopivat oriit paremmuusjärjestyksessä ja Grasteinn oli Funalle toiseksi paras vaihtoehto ihan mielettömillä pisteillä (;

Kesä 2013 Mutkia matkassa

(Tein muuten kaameen havainnon; miun viime vuoden kalenteri on hukkunu...) Ankin tallin ja Grasteinn frá Brekkun omistajan Anki Väyrysen kanssa tehtiin sopimus Funan astuttamisesta / siementämisestä  heti kesän alkuun. Funan kiimoja ei tarvinnut pitkään seurailla kun ensimmäinen näytti jo merkkejä olemassaolostaan toukokuun puolessa välin. Kiiruusti eläinlääkäri kävi tamman meillä kotona ultraamassa ja totesi kiiman olevan siinä vaiheessa että siemeniä oli saatava ja pian. Heti seuraavana päivänä Anki laittoi linja-autokyydillä tärkeän paketin kohti Pohjois-Karjalaa. Iltapäivällä kuuden maita pakattiin Funa koppiin ja Annin kanssa lähdettiin paikallisen Matkahuollon toimipisteen pihaan odottelemaan linja-auton saapumista.

 
Pieni styroksilaatikko sisälsi kaksi kylmäkallea sekä kaksi ruiskua varsansiemeniä. Funan kanssa matkattiin naapuripitäjään jossa eläinlääkäri otti meidät vastaan omalla kotitilallaan. Arveltiin tulevan edullisemmaksi ajaa tamma itse eläinlääkärille kuin ajattaa eläinlääkäri käymään meillä, matkaa kun kului edestakaisin ajoon vähän yli 100 kilometriä.

Sitten sitä vain odoteltiin melkein kolme viikkoa ja lähdettiin Funan kanssa käymään eläinlääkärin luona ultrauksessa. Jännitti ihan hirveästi, kesäkuun ensimmäinen viikko takana ja seuraavana päivänä oli miun synttärit. Maailman paras lahja olisi ollut kuulla että Funa on kantavana, mutta ei. Tällä kertaa ei tärpännyt ja eläinlääkäri katsoi Funan follikkelin näyttävän sille että seuraava siemennysajankohta olisi parin päivän päästä. Soitin huonot uutiset Ankille ja sovittiin että parin päivän päästä uudelleen. Matkahuollon kassalla olleen neidin ilmeet oli hyvät kun kysyin osasiko hän arvata mitä kaikkea linja-autojen kyydissä saattoikaan kulkea :D

Taas kolme viikkoa eteenpäin (nyt elettiin jo heinäkuun alkua) ja ajettiin eläinlääkärin luo ultrattavaksi. Tyhjä! Tamma oli taas jäänyt tyhjäksi.. Nyt jo vähän nieleskelin itkua, epäreilua! Odotukset oli korkeella, mutta tää tuntu olevan ihan miun tuuria. Olisi mahdollista yrittää vielä kerran, odottaa vielä kolme viikkoa ja huomata että kesä on ohi ja tamma ei välttämättä jäisi tänä kesänä edes kantavaksi. Puhelin kuumana soittelin rinkiä äitin ja Ankin kanssa ja vielä oli olemassa se mahdollisuus että tamman ajaisin Kirkkonummelle orin luo, Funa astutettaisiin siellä ja Ankin tallin oma eläinlääkäri valvoisi tilannetta. Sinne siis!

18.7. Lähdin mieheni kanssa viemään Funaa Kirkkonummelle 400 kilometrin päähän. Kun aamulla lähettiin jo kukonlaulun aikaan niin oltiin jo puolen päivän maita Kirkkonummella. Funa selvisi matkasta hyvin vaikka oli kuuma päivä ajella ja Funa oli kopissa ensimmäistä kertaa ihan yksinään. Sinne se jäi, miun pieni tamma.. 

Muutaman päivän sisällä tallin eläinlääkäri tarkasti Funan ja katsoi ettei kaikki ole nyt niinkuin pitää. Follikkeli kyllä kypsyy normaalisti ja munasolu irtoaa ajallaan mutta kohtu ei kasvata minkäänlaista liimapintaa mihin monasolu voisi tarttua vaikka se hedelmöittyisikin. Kyseessä oli valekiima ja eläinlääkärin mukaan luultavasti kesän aiemmatkin kiimat ovat olleet juurikin näitä valekiimoja. Ankin eläinlääkäri sekä Anki itse olivat sitä mieltä että syyllinen näihin valekiimoihin oli ehdottomasti kuuma ja kuiva kesä, se on kuulemma saanut monen muunkin tamman kiiman sekaisin ja varsinkin nuorilla hevosilla saanut kiiman jäämään kokonaan välistä. Meillä kotona Funaa hoitaneen eläinlääkärin olisi pitänyt tämä asia huomata, varsinkin kun on enemmän hevosiin erikoistunut. 

Harmaa pilvi kulki pariviikkoa pääni yllä ihan johtuen mielipahasta. Anki ehdotti että Funalle voitaisiin aloittaa hormonihoidot ja sitten normaaliin kiiman aikaan tammalle annettaisiin kiimankatkaisupiikki joka toivonmukaan saisi aikaan kunnollisen kiiman. kuukauden verran eläinlääkäri kyttäsi sopivaa ajankohtaa ja hormonihoidot aloitettiin. Viimein 7.8. eläinlääkäri soitti ja kertoi että Funa vastaa hormonihoitoihin halutulla tavalla ja tammalle annettaisiin nyt kiimapiikki. Sitten vain odoteltiin follikkeli kehittyisi sopivan kokoiseksi. Viikkoa myöhemmin sain Ankilta riemuviestin: "Funa on päästy astuttamaan! Ylihuomenna uudelleen". Tuo viesti tarkotti myös sitä että Funa saataisiin hakea viikonloppuna kotiin. Eläinlääkäri varmisti vielä uudelleen että munasolu on varmasti irronnut ja ajankohta astutukselle on ollut oikea. Lauantaina 17.8. suunnattiin äitin kanssa auton keula kohti Kirkkonummea ja haettiin Funa kotiin.

Syksy 2013 Valoa tunnelin päässä

Hiukan pelonsekaisin tuntein odottelin laskua Ankin eläinlääkäriltä, mutta täysin turhaan! Ankin eläinlääkärin kuukauden kestänyt kiimaseuranta (joka sisälsi aika monta ultrauskertaa), hormonihoidot ym. sekä kilometrikorvaukset tulivat reilusti halvemmaksi kuin 2 ultrausta ja 2 siemennystä meidän omalla eläinlääkärillä. Olin kuin puulla päähän lyöty kun laskin yhteen ja miinustelin kuluja. Se tuli selväksi että tuota käyttämäämme paikallista eläinlääkäriä ei kyllä pyydetä enää meidän hevosia hoitamaan ellei ole ihan pakko. Jos kerta hinnat on noin häikäilettömät ja asiantuntevuus tuota luokkaa olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta kun olisin vain suosiolla vienyt Funan Ankin tallille jo kesän alussa.

5.9. Pakkasin Funan taas koppiin ja tällä kertaa suunnistin 6-tietä kohti etelää, Parikkalan eläinlääkäriasemalle. Olin jo varautunut pienellä pessimistin asenteella siihen että varsaa ei ensikesänä tarvitse odotella, mutta saatiinkin hyviä uutisia. Funa on kantavana! Vaikka isokätisen eläinlääkärin olikin vaikea ylettyä riittävän pitkälle että pikkuinen varsan alku olisi saatu kunnolla näkyville niin paikalla ollut toinen eläinlääkäri näki pienen väläyksen tamman sisällä kasvavasta sikiöstä. Tämä tieto riitti ja olin onnellinen saadessani ilmoittaa Ankille ettei työtä tehty turhaan.

23.10. Käytiin vielä uudelleen ultrassa vakuutuspapereita varten ja siellä se näkyi miun pieni varsavauva ♥♥ Hidastin videoo jonkun verran kun muuten varsasta ois näkyny vaan epämääränen möykky, nyt siitä ehtii erottamaan pään luut jopa pariin otteeseen.

Olihan nyt tarinaa kerrakseen, mutta siinä kokonaisuudessaan viime kesän urakka.
- Emmi

#16 Venytystä äärirajoille

Sitkeä, liian sitkeä pitää olla joissain tilanteissa. Pientä heikkohappisuutta on ollu ilmassa jo joitain viikkoja kun liika ahkeruus on laskenut hetkeksi istumaan alas ja vetämään henkeä. En kuitenkaan oo vielä täysin alistunut siihen etteikö muka "vielä vähän" ja "ihan kohta" kuuluisi sanavarastoon, mutta tän päivän jälkeen se on kai pakko uskoa että entiseen vauhtiin on lupa vasta kun Sintti on saatettu maailmaan.

Olin täksi aamuksi varannut ajan hierojalle ja viime kerran erheistä viisastuneena varasin mieheni itselleni hovikuskiksi. Viikko sitten nimittäin olin pyörtyä autoon ajellessani kotiinpäin hierojalta. Höynä olo meni kuitenkin sillä ohi että vartin verran pidin taukoa linja-autopysäkillä ja toiselta taukopaikalta jouduin jo äitille soittamaan jos se viitsisi millään tulla hakemaan kun en uskalla ajaa enää pidemmälle. 

Koska maha estää vatsallaan olon niin hieronta on toteutettu niin että istun jakkaralla hierontapöytää vasten nojaten. Tänään en sitten hieronnan jälkeen ehtinyt edes autolle asti vaan kesken hieronnan ehdin vain ääneen sanoa että kohta pitää muuten nostaa jalat ylös ja siinä vaiheessa Emmiä vietiin. Hieroja loikki kuin arojänis huoneen poikki ja avasi oven käytävälle siitä parilla loikalla takaisin ottamaan minnuu kiinni etten pääse valahtamaan lattialle ja äänestä päätellen oli hierojallakin vähän hätä kun apua huusi. Täysin pihalla en ehtiny olla ku muutaman sekunnin, mutta siinä ajassa ehti tapahtua paljon kun huone täytty naisista ja miut avitettiin pöydälle pitkälleen ja jalkoja nosteltiin kohti kattoa. Mieheni tuli sitten noutamaan huoneesta asti kun sain hänelle soitettua että nyt kävi näin.

Varmuuden vuoksi suunnattiin hierojalta suoraan lääkäriin päivystykseen varmistamaan ettei huolta ole, eikä ollutkaan vaan syyllinen on vain normaalia matalammat verenpaineet ja niskalukko joka alkoi aueta kesken hieronnan. Lääkäri kuitenkin kielsi minua ajamasta enää autolla jos vain mahdollista, kun kerta näin on käynyt ennenkin. Täytyy nyt tosissaan alkaa miettiä mihin kaikkeen rahkeet riittävät kun aikaa h-hetkeen on tasan 2 viikkoa.

- Emmi

#15 Kengät jalkaan ja asiaa synnytyspelosta

Kengityspäivä teki Funalle taas vähän tiukkaa ... Käyttäytyminen kyllä paranee joka kengityskerrasta, mutta vielä tänäänkin piti etujalkoja laitellessa hyppiä yläpystyä. En tiiä! Tamma ei ole kyllä yhtään sen näköinen että sitä sattuisi, seisoo aikansa hiljaa paikoillaan ja sit kerää takajalat alle ja pomppaa.. ? Lisäksi etujalkoja kengittäessä tamma alkoi hiota kaulasta ja niskasta että ottaisko kolmen jalan varassa seisominen sen verran kunnon päälle että pitää sen takia kapinoida vastaan?

Luovuin ajatuksesta että tänne saataisiin enää kunnon talvea ja kengittäjän kanssa yhteistuumin päätettiin jättää tilsakumit pois. Hokkikengät on kuitenkin vielä alla jos nää pääkallokelit vielä jatkuu. Seuraava kengitys sattuu kuitenkin huhtikuun loppupuolelle tai toukokuun alkuun niin ei sitten ole kumit hautomassa kavion pohjia kun säät alkaa lämmetä.

Asiaa oman navan ympäriltä
Torstain tunnin jouduin siirtämään viikolla eteenpäin kun meille sitten kuitenkin järjestyi perhevalmennusryhmä. Vuoden vaihteessa perhevalmennukseen haluavia ei ollut meidän lisäksi kuin yksi pariskunta ja se ei sitten riittänyt kun minimi oisi ollut kolme perhettä. Meneehän tämä vähän viimetippaan kun laskettuun aikaan on aikaa jäljellä enää 2,5 viikkoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäinen kokoontuminen on siis huomenna ja toinen torstaina.

Olo on muuten ollut ihan hyvä. Maha ja "Sintti" alkaa pikkuhiljaa laskeutua niin hengittäminen on alkanut helpottua mutta vielä odottelen että pääsisin tästä järkyttävästä närästyksestä eroon. Sairaalakassi on jo pakattuna samoin kun vauvan kotiinlähtövaatteet ja -tarvikkeet omassa korissaan. Synnytystä en oo osannu oikeestaan millään lailla jännittää etukäteen, mies hoitaa sen puolen (; Aikaisemmin oon ollu kyllä hyvinkin synnytyskammoinen ja vannoin ääneen vielä 1,5 vuotta sitten että adoptoin ennemmin kun käyn yhtään lasta alakautta synnyttämään.. Ja ihan oikeasti olin asiasta täysin varma vielä tuolloin mutta niin se vaan vauvakuume muuttaa mieltä. En kiellä etteikö asia olisi puistattanut sillon kun tein positiivisen raskaustestin tai vielä viime syksynä, mutta jätin lukematta kaikki kauhutarinat netistä, kieltäydyin kuuntelemasta yhtään pelotetarinaa ihmisiltä ympärilläni ja annoin itselleni aikaa tottua ajatukseen. Nyt mieli on positiivinen ja olo on vahva; Kyllä minä pärjään!

En ymmärrä miksi ihmisillä on tarve alkaa jauhamaan niitä kauhutarinoita varsinkin ensisynnyttäjälle, jolla ei vielä ole minkäänlaista käsitystä tulevasta. Ihan mielelläni kyllä kuuntelen muiden kokemuksia, mutta tarvitseeko niitä alkaa suurentelemaan ja värittämään mielikuviksella jos taka-ajatuksena on vain saada toinen menettämään yöunensa. Jopa lähimmät ystävät, joiden mielipide ja kokemukset ovat minulle niitä tärkeimpiä, vai tuleeko se ihan huomaamatta vaikka olen moneen otteeseen pyytänyt että jos ei ole mitään positiivista sanottavaa niin puhutaan jostain muusta. Oma äitini kuitenkin ansaitsee kultaisen kiitoksen kaikesta positiivisesta tuesta jota olen odotusaikana saanut. Äitini on osannut ajatella asioita monelta kantilta ja hänen kanssaan olen voinut käydä asioita läpi oikeassa mittasuhteessa.

Levollisin mielin jään odottelemaan lähtölaukausta ja lupaan kirjoittaa tulevat koitokset myös tänne sellaisina kuin ne oikeasti ovat jos siitä vaan on kenellekään yhtään apua.

#14 Vauva- ja varsamahat

♥ Funalla tänään kasassa 192 vuorokautta ♥

Pikkusiskoni Anni ratsasti Funaa kentällä käynnissä 10 - 15 min. Ohjeistin Annia pitämään Funan reippaana ja ratsastamaan napakasti alusta asti. Anni teki kentällä pysähdyksiä ja voltteja ja kiinnitti huomiota erityisesti kulmien ratsastamiseen. 

Huomenna tulee taas kengittäjä ja torstaina on Miran tunti Hepovaarassa (:

Palaan taas pian!
-Emmi

#13 Oppitunti

Tänään oli Funalla jälleen tunti Hepovaarassa klo 15-16. Äiti ei ehtiny mukaan hevosavuks niin mukaan lähti hyvä ystäväni jolla on myös omia hevosia samalla kylällä.

Funa vaikutti pikkusen apaattiselle jo lähtöä valmistellessa ja arvelin jo siinä vaiheessa ettei Funalla ole tänään työmotivaatio kohallaan. Ja niinhän se oli, Funan työnteko näytti tänään tosi väkinäiselle ja tamma taas kyseenalaisti pyynnöt liikkua eteenpäin. Mira työskenteli tänään kentällä kevyesti käynnissä ja ravissa n. puoli tuntia ja vei sitten Funan maastoon. Maastossa tamma oli vähän piristynyt mutta ei kuitenkaan ollut samanlainen kuin viimeeksi. Minusta on mukava että Mira ratsastaa Funaa Funan ehdoilla, eikä tee ratsastuksesta pakkopullaa kun näkee ettei nuorella hevosella ole motivaatiota liikkua eteenpäin. 

Funa myös takoi aika paljon ravatessa mikä sai tamman varomaan askeliaan vielä enemmän, mikä johtuu suurimmalta osin varmaan siitä että kaviot alkaa olla jo melko pitkät. Soitin kengittäjälle alkuviikosta ja hän lupasi palata asiaan ensi viikon puolella. Toivottavasti Funan saisi kengitettyä ennen seuraavaa torstaita kun sovittiin Miran kanssa seuraava tunti vielä viikon päähän, sitten miun täytyy varmaan jäädä jo odottelemaan "sinttiä" saapuvaksi maailmaan ♥♥ 3 viikkoa laskettuun aikaan jäljellä ♥♥

Lisäksi pikkusiskollani Annilla alkaa hiihtoloma huomenna. Istutan hänet Funan selkään varmaankin parina päivänä, niin josko Funakin sen kaamosmasennuksen saisi selätettyä..

Palaan taas pian, Rakas Funa-päiväkirja
- Emmi

#12 Takaisin blogin ääreen

On kirjottaminen jäänyt vähän vähemmälle johtuen ihan siitä ettei kirjoitettavaa hirveästi ole ollut. Helmikuun alusta jäin talvilomalle ja jatkan siitä suoraan äitiyslomalla. Aika on mennyt lastenvaatteiden pyörittelyssä, vauvan huoneen järjestelyssä ja synnytykseen valmistautumisessa. Aikaa laskettuun aikaan on nyt neljä viikko jäljellä. 

1.2. Lauantai Epäonnistunut hiihtoratsastus
Arvelin kun Funa on niin hienosti toiminut "kainaloisena" kentällä että josko onnistuisin hiihtoratsastamaan Funalla samalla periaatteella. Laitoin Funalle vikellysvyön ja arvelin että voin olla suksilla Funan vieressä ja pitää kiinni vikellysvyön kahvoista, näin pystyisin myös käyttämään itse ohjia enkä hommaan tarvitsisi auttavia käsiä. Idea oli hyvä mutta vyö oli aivan liian iso Funalle ja se oli valui jatkuvasti kyljelle. Tamma oli ihan liikaa virtaa ja ihan liian lyhyt pinna eikä neiti tykännyt yhtään siitä että roikun kiinni kyljessä. Tamman mielipide tuli vallan hyvin julki pukittelulla. Kaiken muun lisäksi en muistanutkaan kuinka paljon hevosen vierellä pysyminen kysyi kuntoa ja parinkymmenen ensimmäisen metrin jälkeen jouduin luovuttamaan naama punaisena puuskuttaen. Anni kävi tiellä taluttamassa Funalle hyvän mielen ja sitten laskettiin se vielä irti juoksemaan kentälle.

6.2. Torstai Riemupukkeja
Iltapäivällä oli tunti Hepovaarassa. Tänään Mira teki Funan kanssa laukannostoja kentällä ja Funa näytti tosi riemukkaalle ja iloiselle (: Maastossa tamma oli laukassa esittänyt muutaman riemupukin, selvästi Funa oli yhtä paljon oottanut tuntia muutaman viikon tauon jälkeen :D Tänään koeajossa oli uudet etujalan bootsit ja etuvyö satulassa, kumpikin tuntui toimivan ja ajavan asiansa oikein mainiosti. Matkalla tunnille meinas käydä tienpäällä vaaranpaikka kun puolessa matkassa alkoi pyörryttämään. Äiti oli onneks hevosapuna niin saatiin sitten pikaisesti vaihdettua kuskia levikkeellä ja mie matkustin loppumatkan vaakatasossa että veri alkoi taas kiertää päässä.

15.2. Lauantai Menetyksiä ja mielialamyrskyjä
Eilen oli pikkusiskoni Annin wanhojentanssipäivä ja käytiin sitä isolla porukalla katsomassa Virolahdella. Mielialaa kuitenkin vähän painoi tieto siitä että pappa on sairaalassa ja elämänlanka on käymässä ohueksi. Kotimatkalla suru-uutinen tavoitti sitten meidätkin, pappa on nukkunut pois. 

Tänään äitin kanssa kulutettiin sitten aikaa tallissa, jotta saataisiin hetkeksi muuta ajateltavaa mielelle. Vaikka päivä tuntui aluksi melko vaikealle saatiin kuitenkin paljon aikaiseksi mm. Loimet on kaikki kasattu takaisin loimihuoneeseen ja Funalle järjesteltiin iso varsomiskarsina vaikka Essi sitä vielä asustaakin kesään asti. Funa alkaa nyt myös syömään kauraa. Aloitusannos on 0,5 dl jota nostetaan puolella desillä joka viikko puoleen litraan asti. Muita rehuja olen ajatellut ja arponut Black Horsen Breederin ja Tammarehun välillä. Pitänee jatkaa ruokalaskuja ja alkaa tehdä päätöksiä kun kevätkin etenee.

Vaikka synnytys lähestyy kovaa vauhtia niin yritän tänne päivitellä tilannetta vähän useammin.
Hei sitten Rakas Funa-päiväkirja!
Emmi

#11 Viikko pikakelauksella

4.1. Lauantai Metsälenkki
Oma olo tuntu sen verran reippaalle että päätin lähteä Funan kanssa päiväkävelylle metsään. Mukaan lenkkiseuraksi pääsi äitini patterdalenterrieri Rauha. Vajaa tunnin lenkki mentiin maastossa kevyesti lyllertäen :D Nähtiin täysin valkee jänis yhellä pellolla ja Rauha sai muutaman minuutin jänisajon aikaseksi.

5.1. Sunnuntai Oppiva nuori Robinson Crusoe
Funan tunti Hepovaarassa. Kerroin Miralle niistä huomioista mitä tein kun Funaa juoksutin kentällä irti ja Mira saikin ratsastettua tamman edestä vähän kevyemmäks ja liikkeet alko näyttää vähän ilmavammille. Takomistakaan ei esiintyny enää niin paljoa, ainoastaan jos tamma innostui ravaamaan reippaammin. Harmi ettei uudet bootsit ehtiny tulla postissa että ois niitä päässyt koittamaan mutta ne varmaan kolahtaa postiluukusta ensiviikon alkupuolella. Puolentunnin kentällä työskentelyn jälkeen Mira vei Funan vielä maastoon. Ensimmäistä kertaa Funa meni ihan yksin eikä sitä tuntunut kavereiden puute harmittavan yhtään. Päinvastoin Funan sisäinen Robinson Crusoe heräili ja tamma oli useammankin risteyksen kohalla kysyny että voiskos tuolla käydä kääntymässä. Seuraavaa tuntia ei vielä sovittu kun rokotukset on parin päivän päästä ja sitten Mira onkin seuraavan viikonlopun kiinni.

7.1. Tiistai Postin tuomaa
No nyt on Viljarin paketti tullut postissa!! Uudet bootsit sopii Funalle paremmin kun nenä päähän. En vielä saanu niistä kuvaa tositoimissa, mutta ajatus on että bootsit suojaa etujalan vuohiskuoppaa ja päkiöitä mahollisilta iskuilta. Bootseissa on myös sisäpuolella erillinen toppaus vuohiskuopan kohalla että nyt niiden ei sitten pitäisi enää pyöriä jalassa. Paketissa tuli myös islantilaisessa satulassa käytettävä etuvyö.

8.1. Keskiviikko Eläinlääkäri-päivä
Puolenpäivän aikoihin pakattiin Essi ja Funa äitin kanssa koppiin ja lähdin niitä yksin viemään puolentunnin ajomatkan päähän Parikkalaan klinikalle. Taas sain ihastella sitä miten aikuinen Funa on käytökseltään kun Essi ei ollu vielä valmis koppiin (loimi ja suojat puuttui) niin vein Funan sit jo edeltä koppiin odottelemaan. Siellä se seisoi kopissa, takapuomi kiinni mutta silta alhaalla, kovasti kurkisteli etuovesta sen näkösenä et eikös voitas mennä jo :D Essillä on tapana vähän jännittää koppiin menemistä, mutta siihenkin keksittiin ihan oma keino. Pitäiski ihan videoida joskus se kuinka se tapahtuu. Jos Essin yrittää vetää perässää koppiin niin tamma tappelee vastaan kaikin voimin, mutta kun itse jää seisomaan lastaussillan viereen ja kädellä tai raipalla pitää kevyttä painetta Essin takaosalla niin Pessimisti-Essi kävelee koppiin suoriltaan ilman ongelmia. Päähän ei vaan saa kohdistaa yhtään painetta tai Essi alkaa tehdä vastarintaa. Samaa keinoa käytettiin klinikalla kun Essi piti saada ensin ovista sisälle ja sen jälkeen vielä pakkopilttuuseen. Essi rauhotettiin jo suosiolla raspausta varten kun tiedettiin että helpolla se ei tule antautumaan toimenpiteeseen. Funa sai hengailla klinikkatiloissa kaverina sen aikaa kun Essiä raspattiin ja esitteli taas hyviä käytöstapoja kun saatiin raspata ilman rauhotusta eikä pikkuneiti pelännyt yhtään. Hevoset sai myös rokotukset samalla reissulla joten se tietää viikon taukoa liikutuksesta.

11.1. Lauantai Varsamahan kasvua
Tänään Funa on ollut kantavana 150 vuorokautta! Reilu viikko vielä niin ollaan tiineyden puolivälissä. Facebookin Varsat ja Varsottajat yhteisössä muutama on jo lataillut mahakuvia tammoistaan! Se tarkoittaa sitä että Funassaki pitäis alkaa pikkuhiljaa näkyä pyöristymistä <3 Alan ottamaan Funasta kuvia kerran viikkoon sekä edestä että sivulta niin te lukijat pääsette myös seuraamaan mahan kasvua! Mieheni kanssa meillä on sama projekti tämän oman mahani kanssa eikä aina voi kun ihmetellä miten se alkaa olla iso kun katsoo vanhempia kuvia loppukesältä! Maaningan oriaseman varsottajan opas tietää kertoa että näistä päivistä eteenpäin varsa kasvattaa painoaan jopa 250g/ päivä. Funan kokoisella pienemmällä hevosella tämä tarkoittaa varmaan 180-220g/ päivä. On se silti hurjan paljon, karkkipussillinen joka päivä!

Olihan siinä nyt taas tarinaa kerrakseen! Pitää vähän useammin varata aikaa vaan itselle ettei enää tulisi näitä koko viikon kattavia tapahtumatulvia.

Nähdään taas, rakas Funa-päiväkirja!
Emmi

#10 Uusi vuosi: Kiirettä ja kasvukipuja

Voi kamala millä kiireellä päivät juoksee...

29.12. Sunnuntaina oli Funalla jälleen tunti Hepovaarassa. Sillä kertaa tamma oli välimuoto kahdesta edellisestä kerrasta. Funa näytti työskentelevän kuuliaisesti, mutta viime viikkoinen into oli kadonnut. En tiiä, veikkailin että ne aiemmin ostamani bootsit on väärän malliset ja hiertää Funan jalkoja. Ne pyörähtää ikävästi nurinkurin ja terävä tarran reuna hankaa vuohiskuoppaa. Otettiin bootsit kesken tunnin pois, mutta liikkeitä en ehtinyt sitten enää hirveästi nähdä kun Mira lähti viemään tammaa maastoon tunnin toisella puolikkaalla palkkioksi hyvästä työstä kentällä. Lisäksi Funan ravityöskentely näytti aavistuksen verran raskaalle, palaamme siis siihen maastakäsin työskentelyyn vielä ennen seuraavaa tuntia. Ja voihan olla että se kärriajelu vaikutti vieläkin vaikkei se ollut mitenkään fyysisesti rankka lenkki. Mira kehui Funan esittävän hienoa tölttiä maastossa (jee!) ja huomasi että varsinkin ravissa Funan etukaviot eivät tahdo ehtiä takakavioiden alta pois vaan tamma takoo.. On siis etsittävä toisenmalliset bootsit ainakin eteen ettei isompaa vahinkoa pääse jalkoihin aiheutumaan.

------------------------------------------------------------------------------------------------

No muuten tämä vuoden vaihde on mennyt melkoisessa sumussa ja Funa on saanut alkuviikon viettää vapaa-aikaa. Äitini juoksutti yhtenä iltana Funaa puolestani, totesi tamman melkoiseksi jääräksi liinan päässä ;D. Vapailla välipäivillä aloitettiin miehen kanssa remontoimaan viimeistä makuuhuonetta josta tulisi sitten vauvan huone kunhan sen aika on. Itse en hirmusiin remppasuorituksiin oo pystyny venymään mutta oon apuna maalannu. Maha vaan on ollu sen verran kipeä että kyykistely on tuntunut pahalle. Jonkun näkösiä liitoskipuja ilmeisesti. Reilun kuukauden päästä jään sitten äitiyslomalle. Apua! Tässähän alkaa ihan jännittämään. Muuten oma odotusaika on sujunu melko lepposasti, ei oo ollu huolia eikä pahemmin särkyjäkään. Ainoa mikä koko aikana on haitannu on tuhoton väsymys. Joululomalla ehti onneks hengähtää ja nukkua univajeet pois.

Ja ihan kukkaruukkuna: Tänään löysin paremman malliset bootsit ViljarShopista, pistän niistä kuvia kunhan tulevat postissa! Tilasin mukaan myös satulaan etuvyön niin saa painetta jaettua vähän paremmin mahapuolella.

Tänään kävin monen päivän tauon jälkeen haistelemassa talli-ilmaa. Taluttelin Funaa kenttää ympäri muutaman kierroksen ensin lämmittelyiksi ja sitten kävin tallissa pukemassa tammalle suitset. Kentällä jatkettiin siis maastakäsin työskentelyä niin että Funa oli "kainalossa". Kääntyminen onnistui tänään jo paljon helpommin ja Funa käveli enimmäkseen omalla moottorilla eikä sitä tarvinnu pahemmin patistella eteenpäin liikkumaan. Uutena harjotuksena opeteltiin pohkeenväistöä kentän pituuslinjalta uralle päin. Ohjilla annoin asetuksen ja omaa lantiota käytin pohkeen sijalla ja "painoin" Funaa kohti uraa. Neiti bonjas heti mistä on kyse ja vähän takkuillen alkoi väistämään hienosti molempiin suuntiin. 

Työskenneltiin kentällä n. 10 minuutin verran ja sit laskin Funan irti ajatuksena että se ois voinu vähän juosta ja irrotella, mutta siinä kävi taas nii että mie jouduin juoksemaa enemmän. Niillä pätkillä mitä Funa ravas oli kuitenkin nähtävillä selkeä ero siihen miten tamma liikkui ilman ratsastajaa kuin ratsastajan kanssa. Ratsastajan alla Funa näyttää vain siirtelevän jalkojaan vuoronperää ja liitovaihe jää vajaan oloiseksi, miltein olemattomaksi kun taas nyt irtona tamma näytti vain liitelevän ja kaviot tuskin ehtivät koskea kentän pintaa. Pitää tästä muistaa Miralle kertoa seuraavan kerran kun mennään tunnille. Johtuuko mahdollisesti satulasta, selästä vai yksinkertaisesti vain siitä erosta missä muodossa Funa ravaa ratsastajan kanssa tai ilman. Funa näytti irtona liikettä enemmän ylöspäin ja ryhdikkyyttä ihan toisella tavalla. Vai josko siinä onkin ripaus show-hevosta?

Nähdään taas, rakas Funa päiväkirja
- Emmi

#9 Mammat Tapanin-päivä ajelulla

Hyvää mennyttä Joulua ja Joulun jälkeistä aikaa kaikille! Maanantaina oli vielä viimeinen työpäivä ennen joululomaa ja sen jälkeen aika onkin juossut tontun askareissa pitkin pitäjää. Jouluruokaa tein ensimmäistä kertaa itse tänä vuonna mutta sitä ei olla vielä kunnolla ehditty syömään kun on käyty vierailulla niin omien vanhempieni kuin appivanhempienkin tykönä. Se tarkoittaa sitä että Funakin on ehtinyt lomailla minusta pari päivää ;D. Eilen kävin Funalle syöttämässä tarhassa porkkanoita ja kuiskuttelemassa kuka on maailman paras poni.

Tänään tulin tallille jo aamusta ja kyselin äitiltä olisiko mahdollista päästä Tapanin-päivä ajelulle, ratsastus kun on kielletty äitin ja miehen pyynnöstä ja niin kävi että nyt hymy yltää leveästi korvasta toiseen. Funaa on aikasemmin ohjasajettu muutamia kertoja ja kärrit on olleet kerran jäljessä kun käveltiin laitumella pari kierrosta. Funa näytti aikuisen hevosen mallia seisomalla kiltisti paikallaan koko valjastuksen ajan ja kun kärrit saatiin jälkeen ei tamma ollut moksiskaan "tätähän mä oon aina tehny". 

Siskoni ratsasti Essiä edellä, Funa tuli kärrien kanssa Essin perässä ja äitini oli varmuuden vuoksi mukana jalkaisin. Käveltiin tietä pitkin arvioilta noin neljän kilometrin lenkki ja Funa toimi tosi näppärästi. Hienosti pikkuneiti ymmärsi että kääntyä pitää koko rungolla, ei riitä että päätä kääntää. Koko matka mentiin kävellen, mutta Funa selvästi väsyi. Taisi kärrin vetämisessä olla oikea aivopähkinä mielelle pureskeltavaksi ja eroaahan vetotyöskentely ratsastajan kantamisesta huomattavasti. Kun päästiin takaisin tallin pihaan niin Funa seisoi taas hiiren hiljaa paikoillaan sen aikaa että saatiin äitin kanssa purettua kärrit pois perästä, eikä Funa ollu ees missään kiinni.

Kivaa päästä pitkästä aikaa tekemään jotain muutakin Funan kanssa! Tätä aletaan harrastamaan useamminkin!

Palaan taas pian!
-Emmi

 

#8 Onnistumisen riemuja

Aamulla olin taas ajoissa tallilla pikkusiskoni kanssa valmistelemassa lähtöä Funan valmennukseen Hepovaaraan. Äiti sanoi jo aikasemmin viikolla että on huomannu Funassa selvän muutoksen. Maastakäsittelyn myötä tammasta on tullut myös seurallisempi ja ylipäänsä paljon positiivisempi, sen huomasin tänään itsekin. Normaalisti Funa olisi 7 aikaan aamulla vaan mököttänyt, mutta tällä kertaa oli kaksi hörökorvaa karsinan ovella vastassa toivottamassa hyvää huomenta ♥

Selvä ero Funassa näkyi myös ratsastuksessa. Neiti näytti tällä kertaa selvästi nauttivan työnteosta sekä oli iloinen ja reipas. Viikon takainen motivaatiokato oli tiessään, jes! Mirakin kehui Funan olevan kuin eri hevonen viime viikkoiseen verrattuna. Jäykkyttä on vielä mutta tänään Funa oli jo paljon suorempi. Tasapaino on myös neidillä vähän hakusessa. Sen huomasi varsinkin ravityöskentelyssä jos Funan käänsi pois uralta niin ravin sekaan tuli muutamia lyhyempiä askeleita tai tölttiä. Ensiviikolle siis lisätään liinassa juoksemista jos kentän pohja sen sallii ja mietin että maapuomeista voisi olla myös hyötyä.

On tässä se hyvä puoli kun joutuu kentänlaidalta Funaa seuramaan niin huomaa paljon asioita mitkä voisi jäädä selästä käsin huomaamatta. Oikeastaan nyt kun on pitänyt pysähtyä ja miettiä tätä ratsastamattomuutta niin ei ehkä parempaan saumaan oma raskaus olisikaan voinut sattua! Funa saa niin hyvää opetusta nyt Miralta että itse olisin luultavasti ollut sormi suussa moneen kertaan yrittäessäni itse viedä tammaa eteenpäin. Tällä hetkellä Funalle on helppo tarjota kevyttä liikuntaa ja monipuolista tekemistä kun pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja työskennellä myös maastakäsin, siihen ei ole miulla aina keskittymiskyky riittänyt.

Sen verran uskalsin suunnitella ja aikaa eteenpäin, että ensi kesänä haluaisin osallistua johonkin askellajien tiiviskurssille. Olisin saanut itselleni oppia lisää ja olisin valmis kunnes Funa on taas varsomisen jälkeen siinä kunnossa että sillä voi alkaa ratsastamaan.

On myös ollut jännä huomata että onnistumisen riemua voi näköjään kokea ihan myös kentänlaidalla ratsastusta seuraten.

Nähdään taas, rakas Funa päiväkirja!
- Emmi