#31 Surutyö

Pikkuhiljaa alamme tallilla palata normaaliin arkeen, päiviin ilman Oskaria. Tuntuu niin pahalta että jotain niin pientä ja kaunista ei ollut tarkoitettu tähän maailmaan... Olen pakannut Oskarin harjat ja kauniin sinisen riimun talteen, muistoksi. Kaiken tämän lisäksi joudun käymään vakuutusyhtiön kanssa taistelua siitä korvataanko Oskarin kuolemaa. Ei mikään raha maailmassa tuo pikku oria takaisin, mutta rahaa on mennyt aika paljon alkaen astutuksista, varsomisesta, eläinlääkärikäynneistä aina hoitokuluihin, verinäytteisiin, röntgenkuviin ja lopetukseen.

Hevoset on palautuneet aika nopeasti ja olleet jo heti kärryillä siitä mitä on tapahtunut. Oskari ja Lenni olivat samassa tarhassa ja Funa viereisessä tarhassa. Kun Oskari oli lopetettu kävin siirtämässä Funan Lennin kanssa samaan tarhaan. Tarhan portilla Funa kääntyi katsomaan tallia kohti ääntäkään päästämättä vaikka normaalisti se hirnui aina kun Oskari katosi näkyvistä. Siinä se vain seisoi ja katsoi, sitten edelleen vaiti Funa käveli tarhan puolelle. Ehkä se tiesi. Ehkä ne oli Lennin kanssa tienneet jo paljon pidempään miten tässä tulee käymään.

Illalla kotona sytytin jokaiseen lyhtyyn kynttilän, yhteensä kuusi. Yhden kynttilän kunnioittamaan Oskarin jokaista elinkuukautta. Ikävä ...