maanantai 13. tammikuuta 2014

#11 Viikko pikakelauksella

4.1. Lauantai Metsälenkki
Oma olo tuntu sen verran reippaalle että päätin lähteä Funan kanssa päiväkävelylle metsään. Mukaan lenkkiseuraksi pääsi äitini patterdalenterrieri Rauha. Vajaa tunnin lenkki mentiin maastossa kevyesti lyllertäen :D Nähtiin täysin valkee jänis yhellä pellolla ja Rauha sai muutaman minuutin jänisajon aikaseksi.

5.1. Sunnuntai Oppiva nuori Robinson Crusoe
Funan tunti Hepovaarassa. Kerroin Miralle niistä huomioista mitä tein kun Funaa juoksutin kentällä irti ja Mira saikin ratsastettua tamman edestä vähän kevyemmäks ja liikkeet alko näyttää vähän ilmavammille. Takomistakaan ei esiintyny enää niin paljoa, ainoastaan jos tamma innostui ravaamaan reippaammin. Harmi ettei uudet bootsit ehtiny tulla postissa että ois niitä päässyt koittamaan mutta ne varmaan kolahtaa postiluukusta ensiviikon alkupuolella. Puolentunnin kentällä työskentelyn jälkeen Mira vei Funan vielä maastoon. Ensimmäistä kertaa Funa meni ihan yksin eikä sitä tuntunut kavereiden puute harmittavan yhtään. Päinvastoin Funan sisäinen Robinson Crusoe heräili ja tamma oli useammankin risteyksen kohalla kysyny että voiskos tuolla käydä kääntymässä. Seuraavaa tuntia ei vielä sovittu kun rokotukset on parin päivän päästä ja sitten Mira onkin seuraavan viikonlopun kiinni.


7.1. Tiistai Postin tuomaa
No nyt on Viljarin paketti tullut postissa!! Uudet bootsit sopii Funalle paremmin kun nenä päähän. En vielä saanu niistä kuvaa tositoimissa, mutta ajatus on että bootsit suojaa etujalan vuohiskuoppaa ja päkiöitä mahollisilta iskuilta. Bootseissa on myös sisäpuolella erillinen toppaus vuohiskuopan kohalla että nyt niiden ei sitten pitäisi enää pyöriä jalassa. Paketissa tuli myös islantilaisessa satulassa käytettävä etuvyö.

8.1. Keskiviikko Eläinlääkäri-päivä
Puolenpäivän aikoihin pakattiin Essi ja Funa äitin kanssa koppiin ja lähdin niitä yksin viemään puolentunnin ajomatkan päähän Parikkalaan klinikalle. Taas sain ihastella sitä miten aikuinen Funa on käytökseltään kun Essi ei ollu vielä valmis koppiin (loimi ja suojat puuttui) niin vein Funan sit jo edeltä koppiin odottelemaan. Siellä se seisoi kopissa, takapuomi kiinni mutta silta alhaalla, kovasti kurkisteli etuovesta sen näkösenä et eikös voitas mennä jo :D Essillä on tapana vähän jännittää koppiin menemistä, mutta siihenkin keksittiin ihan oma keino. Pitäiski ihan videoida joskus se kuinka se tapahtuu. Jos Essin yrittää vetää perässää koppiin niin tamma tappelee vastaan kaikin voimin, mutta kun itse jää seisomaan lastaussillan viereen ja kädellä tai raipalla pitää kevyttä painetta Essin takaosalla niin Pessimisti-Essi kävelee koppiin suoriltaan ilman ongelmia. Päähän ei vaan saa kohdistaa yhtään painetta tai Essi alkaa tehdä vastarintaa. Samaa keinoa käytettiin klinikalla kun Essi piti saada ensin ovista sisälle ja sen jälkeen vielä pakkopilttuuseen. Essi rauhotettiin jo suosiolla raspausta varten kun tiedettiin että helpolla se ei tule antautumaan toimenpiteeseen. Funa sai hengailla klinikkatiloissa kaverina sen aikaa kun Essiä raspattiin ja esitteli taas hyviä käytöstapoja kun saatiin raspata ilman rauhotusta eikä pikkuneiti pelännyt yhtään. Hevoset sai myös rokotukset samalla reissulla joten se tietää viikon taukoa liikutuksesta.

11.1. Lauantai Varsamahan kasvua
Tänään Funa on ollut kantavana 150 vuorokautta! Reilu viikko vielä niin ollaan tiineyden puolivälissä. Facebookin Varsat ja Varsottajat yhteisössä muutama on jo lataillut mahakuvia tammoistaan! Se tarkoittaa sitä että Funassaki pitäis alkaa pikkuhiljaa näkyä pyöristymistä <3 Alan ottamaan Funasta kuvia kerran viikkoon sekä edestä että sivulta niin te lukijat pääsette myös seuraamaan mahan kasvua! Mieheni kanssa meillä on sama projekti tämän oman mahani kanssa eikä aina voi kun ihmetellä miten se alkaa olla iso kun katsoo vanhempia kuvia loppukesältä! Maaningan oriaseman varsottajan opas tietää kertoa että näistä päivistä eteenpäin varsa kasvattaa painoaan jopa 250g/ päivä. Funan kokoisella pienemmällä hevosella tämä tarkoittaa varmaan 180-220g/ päivä. On se silti hurjan paljon, karkkipussillinen joka päivä!

Olihan siinä nyt taas tarinaa kerrakseen! Pitää vähän useammin varata aikaa vaan itselle ettei enää tulisi näitä koko viikon kattavia tapahtumatulvia.

Nähdään taas, rakas Funa-päiväkirja!
Emmi

perjantai 3. tammikuuta 2014

#10 Uusi vuosi: Kiirettä ja kasvukipuja

Voi kamala millä kiireellä päivät juoksee...

29.12. Sunnuntaina oli Funalla jälleen tunti Hepovaarassa. Sillä kertaa tamma oli välimuoto kahdesta edellisestä kerrasta. Funa näytti työskentelevän kuuliaisesti, mutta viime viikkoinen into oli kadonnut. En tiiä, veikkailin että ne aiemmin ostamani bootsit on väärän malliset ja hiertää Funan jalkoja. Ne pyörähtää ikävästi nurinkurin ja terävä tarran reuna hankaa vuohiskuoppaa. Otettiin bootsit kesken tunnin pois, mutta liikkeitä en ehtinyt sitten enää hirveästi nähdä kun Mira lähti viemään tammaa maastoon tunnin toisella puolikkaalla palkkioksi hyvästä työstä kentällä. Lisäksi Funan ravityöskentely näytti aavistuksen verran raskaalle, palaamme siis siihen maastakäsin työskentelyyn vielä ennen seuraavaa tuntia. Ja voihan olla että se kärriajelu vaikutti vieläkin vaikkei se ollut mitenkään fyysisesti rankka lenkki. Mira kehui Funan esittävän hienoa tölttiä maastossa (jee!) ja huomasi että varsinkin ravissa Funan etukaviot eivät tahdo ehtiä takakavioiden alta pois vaan tamma takoo.. On siis etsittävä toisenmalliset bootsit ainakin eteen ettei isompaa vahinkoa pääse jalkoihin aiheutumaan.
------------------------------------------------------------------------------------------------
No muuten tämä vuoden vaihde on mennyt melkoisessa sumussa ja Funa on saanut alkuviikon viettää vapaa-aikaa. Äitini juoksutti yhtenä iltana Funaa puolestani, totesi tamman melkoiseksi jääräksi liinan päässä ;D. Vapailla välipäivillä aloitettiin miehen kanssa remontoimaan viimeistä makuuhuonetta josta tulisi sitten vauvan huone kunhan sen aika on. Itse en hirmusiin remppasuorituksiin oo pystyny venymään mutta oon apuna maalannu. Maha vaan on ollu sen verran kipeä että kyykistely on tuntunut pahalle. Jonkun näkösiä liitoskipuja ilmeisesti. Reilun kuukauden päästä jään sitten äitiyslomalle. Apua! Tässähän alkaa ihan jännittämään. Muuten oma odotusaika on sujunu melko lepposasti, ei oo ollu huolia eikä pahemmin särkyjäkään. Ainoa mikä koko aikana on haitannu on tuhoton väsymys. Joululomalla ehti onneks hengähtää ja nukkua univajeet pois.

Ja ihan kukkaruukkuna: Tänään löysin paremman malliset bootsit ViljarShopista, pistän niistä kuvia kunhan tulevat postissa! Tilasin mukaan myös satulaan etuvyön niin saa painetta jaettua vähän paremmin mahapuolella.

Tänään kävin monen päivän tauon jälkeen haistelemassa talli-ilmaa. Taluttelin Funaa kenttää ympäri muutaman kierroksen ensin lämmittelyiksi ja sitten kävin tallissa pukemassa tammalle suitset. Kentällä jatkettiin siis maastakäsin työskentelyä niin että Funa oli "kainalossa". Kääntyminen onnistui tänään jo paljon helpommin ja Funa käveli enimmäkseen omalla moottorilla eikä sitä tarvinnu pahemmin patistella eteenpäin liikkumaan. Uutena harjotuksena opeteltiin pohkeenväistöä kentän pituuslinjalta uralle päin. Ohjilla annoin asetuksen ja omaa lantiota käytin pohkeen sijalla ja "painoin" Funaa kohti uraa. Neiti bonjas heti mistä on kyse ja vähän takkuillen alkoi väistämään hienosti molempiin suuntiin. 


Työskenneltiin kentällä n. 10 minuutin verran ja sit laskin Funan irti ajatuksena että se ois voinu vähän juosta ja irrotella, mutta siinä kävi taas nii että mie jouduin juoksemaa enemmän. Niillä pätkillä mitä Funa ravas oli kuitenkin nähtävillä selkeä ero siihen miten tamma liikkui ilman ratsastajaa kuin ratsastajan kanssa. Ratsastajan alla Funa näyttää vain siirtelevän jalkojaan vuoronperää ja liitovaihe jää vajaan oloiseksi, miltein olemattomaksi kun taas nyt irtona tamma näytti vain liitelevän ja kaviot tuskin ehtivät koskea kentän pintaa. Pitää tästä muistaa Miralle kertoa seuraavan kerran kun mennään tunnille. Johtuuko mahdollisesti satulasta, selästä vai yksinkertaisesti vain siitä erosta missä muodossa Funa ravaa ratsastajan kanssa tai ilman. Funa näytti irtona liikettä enemmän ylöspäin ja ryhdikkyyttä ihan toisella tavalla. Vai josko siinä onkin ripaus show-hevosta?

Nähdään taas, rakas Funa päiväkirja
- Emmi