Ystävät vuosien vaarrelta

Centa "Senttu"

1980 syntynyt tuiskea  newforest poni-mummeli oli meidän ensimmäinen oma hevonen. Senttu oli 20 vuotias muuttaessaan meille loppu kesällä 2002. Nyt näin jälkeenpäin miettiessäni en lähtisi kenellekään ensihevoseksi suosittelemaan niin temperamenttista ponia kuin mitä Senttu oli, mutta toisaalta se on opettanut enemmän kuin yksikään ratsastuksenopettajistani. Senttu opetti kuinka hevosta käsitellään loogisesti ja johdonmukaisesti, miten ratsastetaan istuen hiljaa ja turhaa vaivaamatta. Senttu opetti minulle luottamusta, rohkeutta ja uskoa omiin kykyihin. 

--------------------------------------------------------------------------

Glitnir frá Arbakka "Pikatsu"

Pikatsu muutti meille vuosi Sentun jälkeen. Pikatsu oli tuolloin 16 vuotias islanninhevosruuna täyden kympin luonteella. Toki Pikatsultakin löytyi niitä omia vinkeitään, mutta herrasmiehen huomaan pystyi luottamaan kenet vain. Pikatsu ei pelännyt mitään eikä ketään ja ukko rakasti työkoneita. Talvella Pikatsu juoksi traktorin kanssa kilpaa kun tarhaa aurattiin ja metsäkoneet piti käydä maastossa ihailemassa ihan lähietäisyydeltä.

--------------------------------------------------------------------------

Aramis v. Bunswaard "Iso-Arska"

Kun äiti ja tytär pääsi harrastamisen makuun niin pikkusisko Anni myös. Arska tuli meille samana talvena kun Pikatsu tuli aiemmin kesällä. Arska oli aika isokokoinen shetlanninponiruuna, ehkä 102 cm korkea ja sydämmeltään puhdasta kultaa. Arska ei olisi vahingossakaan tehnyt pahaa kärpäsellekkään. 

Arskan tulon myötä alkoi tila käydä ahtaaksi vajaan 2 ha tontilla ja seuraavana kesänä muutettiinkin sitten Totkunniemelle jossa talli nykyään sijaitsee

--------------------------------------------------------------------------

D I Sparkle "Tamma"

Oikeastaan Tamman oston perimmäiset syyt on miulle vieläki hämärän peitossa Tammaa käytiin katsomassa muutama kuukausi Arskan saapumisen jälkeen. Entinen amerikkalainen ravuri ei kuitenkaan koskaan muuttanut meille kotitallille vaan asui elämänsä mummolassa tätini puoliverisen seura- ja harrasteratsuna. Tamma oli luonteeltaan tosi reipas niin liikkuessaan kuin mielenliikkeissäänkin. Kotona kun oli ollut pari vuotta näitä pieniä ja keskikokoisia hevosia niin Tamma tuntui jotenkin aina isolle ja pelottavalle. Ehkä jopa vähän harmittaa että rohkeutta toimia ison hevosen kanssa sain vasta mennessäni Harjuun opiskelemaan ja silloin Tamma alkoi olla jo vanha hevonen.

--------------------------------------------------------------------------

Dama frá Víndási "Daami"

Daami oli täysin nimensä veroinen, hyvin herkkä sieluinen tamma. Daami muutti meille samaan aikaan kun itse tehtiin muuttoa Totkunniemelle. Nyt oli pihassa Senttu, Pikatsu, Arska ja Daami. Daami oli osaava ja mielestäni sympaattinen neiti, tosin olen huomannut että eniten olen kiintynyt hevosiin joilla on voimakas persoona ja jotka erottuu laumasta. Daamin myötä tallillamme alettiin tarjota tunteja ja maastovaelluksia pienille ryhmille. Daami toimi tosi hienosti koko meidän perheellämme, jopa isäni maastoili mielellään tammalla, mutta harmikseni Daami osottautui liian herkäksi asiakastyöhön ja löysikin pian oman ihmisen ja pääsi täysin yksityiseen kotiin.

--------------------------------------------------------------------------

P.J Pepperone "Peppi"

Vajaa vuosi Daamin tulon jälkeen tuli Arskalle tyttöystävä, shetlanninponitamma Peppi. Peppi oli aivan toista maata kun Arska, tulinen ja tuiskea. Varomaton saattoi saada hampaiden kuvat takalistoonsa, kipakan potkun pohkeeseen tai sitten Peppi vain raahasi taluttajaansa mielensä mukaan. Iltaisin kuitenkin kun karsinan nurkkaan istahti löytyi myös Pepistä myös se lempeä puoli joka kaipasi hellyyttä ja huomiota. Peppiä ei missään nimessä saanut pitää itsestäänselvyytenä ja jos näin erehtyi tekemään palautti Peppi haaveilijan pian takaisin maanpinnalle. Pepissä oli myös melkoisesti Houdinin vikaa eikä tammaa pidellyt karsinan salvat eikä sen koommin myöskään lankkuaidat.

--------------------------------------------------------------------------

Aþena frá Sandhólaferju "Rakel"

 

Vaellusten ja tuntien kysynnän kasvaessa tilasimme Islannista kaksi hevosta ja näistä toinen oli Rakel. Rakelista tuli heti Pikatsun tyttöystävä, melkein samannäköisiä kun olivat. Rakel oli oikea Hulda-huoleton ja vaellushevosena vertaansa vailla. Reipas, luotettava ja aina pieni tuike silmissä se kantoi kenet vain. Rakel osasi kaikki 5 askellajia ja omana bravuurina hänellä oli "heinäsirkkalaukka". Silloin kun tamma oikein innostui niin laukkaaminen tuntui siltä kuin olisi istunut heinäsirkan kyydissä ennemmin kuin hevosen. Rakelista luovuttiin sitten kun minun oli aika lähteä muualle opiskelemaan ja tuntitoiminta ainakin toistaiseksi laitettiin jäihin. Rakel sai aivan ihanan yksityisen kodin jossa sitä käytetään näyttelyissä ja ompa se saanut yhden varsankin meiltä muuton jälkeen.

--------------------------------------------------------------------------

Njóli frá Sandhólaferju "Nakkur"

Nakkur oli se toinen hevonen joka Rakelin kanssa samaan aikaan tuli meille Islannista. Maailman kauneimman värinen ruuna minkä tiedän olemassa olevan ja vielä ihan mieletön tukkajumala! Nakkur oli luonteeltaan oikea haaveilija. Herrasmies toimi vaelluksilla perähevosena ja toisinaan Nakkuria jouduttiin odottelemaan kun se saattoi jäädä katselemaan perhosia tai haistelemaan kukkasia. Laiskako? Ei suinkaan virkeä kuin mikä, mieleltään vain haaveilija. Nakkurilta Rakelin lailla löytyi kaikki askellajit, töltti tosin oli hankalampi kaivaa. Nakkur lähti meiltä samaan aikaan Rakelin kanssa ja samalle tallille. Kun Rakelin osti yksityinen niin Nakkur meni Loma- ja Ratsutila Halmenniemen valiohevosten reippaaseen joukkoon. Nakkurissa olisi ollut ainesta speed-pass luokkiin, mutta sydämiä se taisi eniten valloittaa lasten ja nuorten joukossa ja oli monen lempihevonen niin kyseisellä tallilla kuin meilläkin.

--------------------------------------------------------------------------

Larissa "Laura"

Oiskohan se ollut syksy 2005 kun meidän naapuri kertoi haluavansa oman hevosen. Tälläinen hevonen kun Laura, silloin 15 vuotias torihevostamma löydettiin Pohjalankilasta. Laura muutti meidän talliin siksi aikaa että naapurin rouva opettelee ratsastamaan ja perus hevosenhoitotaitoa. Seuraavana keväänä Lauran tuli aika muuttaa omaan kotiin parin kilometrin päähän meidän tallilta. Itse olin aika surullinen, olinhan Lauraa hoitanut puolivuotta kuin omaa ja kouluttanut eteenpäin, koska tullessaan se ei kentällä osannut oikein mitään. Aamulla olin kouluunlähtöä tekemässä kun huoneeseeni asti kuului kavioiden voimakas jyly ja hirmu kiireellä juoksin ikkunan ääreen. Laura! Laura tuli tien täydeltä täyttä laukkaa takaisin kotiin. Kyyneleet silmissä juoksin pihalle Lauraa vastaan ja pian naapurit tulivat autolla perässä. Naapurin mieheltä oli aamulla jääny tarhan portti auki ja Laura oli lähtenyt heti kun oli huomannut olevansa vapaa. He veivät Lauran vielä kerran takaisin mutta rouva pian päätti tarjota haluaisimmeko ostaa Lauran kuitenkin itsellemme eikä päätöstä tarvinnut pitkään miettiä kun lähettiin koulun jälkeen hakemaan Laura takaisin kotiin. Laurasta tuli minun oma hevoseni. Sekin teki töitä tunti ja vaellushevosena, mutta se oli silti oma lempeä jättiläiseni. Kesällä 2011 Laura jouduttiin laskemaan vihreämmille niityille kurkussa kasvaneen kasvaimen takia.

--------------------------------------------------------------------------

Hrollur frá Miðhópi "Rölli"

Rölli tuli meille keväällä 2006 samalta maahantuojalta kun Rakel ja Nakkur. Tähän aikaan Peppi oli löytänyt paria kuukautta aiemmin yksityisen omistajan kun asiakastoiminnan muuttuessa yhä enemmän vaelluspainotteiseksi töitä ei enää riittänyt kahdelle shetlanninponille. Seuraavana kesänä kun Rölli tuli huomattiin ettei sen jaloissa kaikki ollut kunnossa ja lukuisien tutkimusten jälkeen selvisi että Röllillä on nivelissä paljon kulumaa ja rustottumaa sekä kinnerpatit. Tästä syystä Rölli jäi meille hevosmäärän pienennyttyä, sitä ei haluttu myydä paikkaan jossa sen jalkojen tilannetta ei olisi välttämättä ymmärretty. Rölli oli kuitenkin todella sympaattinen herrasmies ja jalat hyvällä hoidolla kestivät hyvin kevyttä liikuntaa. Rölli oli luottoponi, tarvisi sitä sitten mihin hyvänsä. Suolenkiertymä vei rakkaan Röllimme vain liian aikaisin keväällä 2011.

--------------------------------------------------------------------------

Iconicus W "Nuuna"

Nuuna oli minun kolmas hevoseni jonka vanhempani ostivat minulle opiskeluja varten syksyllä 2008. Tuolloin 7 vuotias ruotsalainenpuoliverinen oli raaka ja luonteeltaan vielä hyvinkin orimainen. Nuuna oli ruunattu vain vuotta aikaisemmin Suomeen tuonnin yhteydessä ennen minulle tuloa. Villi sähikäinen opetti paljon ja yhteiseen aikaamme mahtui paljon niin itkun kuin ilonkin hetkiä. Minulla ollessaan oli ilo seurata miten villikosta kasvoi aikuinen mies. Nuunan kanssa sattui myös ratsastusurani suurin takapakki. Putosin niin pahasti että selkäni murtui ja saan vieläkin kiittää onneani että kävelen omin jaloin. Se tapahtui kesällä 2009 ja sinä kesänä oli pisin tauko ratsastuksesta tähän mennessä. Meni melkein 3kk ennenkuin kykenin taas nouseman hevosen selkään. Pelkoja putoamisesta ei jäänyt mutta omalla tavallaan se jätti pienen varauksellisuuden Nuunaa kohtaan. Sisimmässään Nuuna oli kuitenkin hellyttävä nuori joka rakasti yhteisiä kainalotuokioita, hiljaisia maastolenkkejä ja korvaan kuiskimista. Nuunan möin koulun loputtua, suurimpana syynä ajan puute ja toisena se että tarvetta niin lahjakkaalle hevoselle ei enää ollut.

--------------------------------------------------------------------------

Freydís frá Alfahlið "Freydis"

Myöhemmin samana keväänä kun Röllille jouduimme sanomaan hyvästit äitini kanssa mietimme että jos etsisimme yhden tai kaksi nuorta islanninhevostammaa jotka yhdessä kouluttaisimme ja joilla pyöräyttäisimme tallillamme käyntiin jalostustoiminnan. Alfur tallilta Pälkäneeltä löysimme sitten kaksi 2009 syntynyttä tammaa Freydisin ja Funan jotka hurmasivat sydämemme heti. Tammat olivat kaksi vuotiaiksi kääntyviä meille tullessaan. Freydis oli luonteeltaan avoin ja positiivinen nuori hevonen, hyvin nokkela ja nopeasti oppiva. Itseään joutui vähän väliä muistuttamaan että "muista, se on vasta vauva" kun nuoreksi hevoseksi neiti käyttäytyi kypsästi ja aikuismaisesti. Ei löytynyt mitään mitä Freydis olisi pelännyt sen sijaan tamma oli aina avoimin mielin tutkimassa uusia asioita. Vuoden 2013 vaihteessa alkanut ratsukoulutus paljasti Freydisin olevan suurempi helmi kun mitä tiedettiinkään. Kaikki viisi askellajia taitava nuori tamma jaksoi yllättää kerta toisensa jälkeen näppäryydellään ja rohkeudellaan. Asiaa pohdittiin pitkään ja tultiin viikkojen tuumailun jälkeen siihen tulokseen että Freydisille etsittäisiin koti paikasta jossa olisi mahdollisuus käyttää neitiä näyttelyissä ja kisoissa, kun kerta Freydisin edellytykset siihen sukunsa ja rakenteensa puolesta olivat paremmat kuin hyvät. Myöskin kesällä 2013 tullut tieto siitä että olen raskaana helpotti päätöksen tekemistä. Freydisin meille jääminen olisi tamman kohdalla tarkoittanut taukoa koulutuksessa eikä sillä haluttu käydä pilaamaan Freydisin mahdollisuuksia menestyä maailmalla. Freydis muutti loppu syksystä Saarenmaalle Ratsukievarin islanninhevosvahvistukseksi.

 --------------------------------------------------------------------------

Funa frá Alfahlið "Funa"

Kertomuksen Funasta kirjoitan tamman omalle sivulle jonne pääset linkkiä klikkaamalla.

http://funapaivakirja.blogspot.fi/p/funa-fra-alfahli.html

--------------------------------------------------------------------------

Glær frá Ranarvík "Kalle"

Kalle on pala meidän nykyistä laumaamme tallilla. Kun aika jätti jälkeensä äitini lempihevosen Pikatsun, aloin etsimällä etsiä löytyisikö Pikatsun sukua Suomesta ja löysin kuin löysinkin yhden ja se yksi oli myynnissä. Näytin äitille kuvaa Glaerista, Pikatsun siskon-tyttären-pojasta, eikä aikaakaan kun matkaa etelä-Suomeen oli jo varattu koska Kallea piti päästä katsomaan. Kallessa on paljon samaa kuin mitä iso-enossaan, mutta silti niin paljon eriasioita. Pieni kirjava ruuna miellytti meitä kumpaakin kuitenkin sen verran että mukaanhan se Lohjalta lähti. Kalle on hyvin herkkäsieluinen nuori mies ja hyvin tarkka jaloistaan. Kalle pelkää melkein mitä vaan ja sen kanssa joutuu olemaan skarppina kun aina ei osaa ennustaa mikä sen pientä mieltä voisi järkyttää. Kalle on kuitenkin kentällä melkoinen mestari. Koska Kalle ei osaa kuin käynnin, ravin ja laukan niin olen sillä käynyt muutamalla Eini Valosen tunnilla ja parissa koulukisoissa ratsastamassa käynti-ravi luokan, toisella kerralla sijoituttiin jopa kolmansiksi.

--------------------------------------------------------------------------

Eskeri "Essi"

Essi on laumaamme viimeisimmäksi tullut hevonen. Parhaimman käsityksen saatte Essistä pikkusiskoni blogista Eskerin Elämää.