Mainitsinkin edellisessä postauksessa että Oskarilla huomattiin väljyyttä takapolvissa. Maanantaina 12.1.2015 käytin Oskarin Joensuussa klinikalla ja Oskarista otettiin kosolti verikokeita ja jalat röntgenkuvattiin. Eläinlääkärin mielestä jalkojen kunto näytti heikolta ja hän kehotti jo varautumaan siihen ettei jalkoja välttämättä saada kuntoon. Voi ei, tätä pelkäsinkin. Oskarin polvet, kintereet ja vuohiset olivat aavistuksen verran nesteiset ja siksi turvoksissa. Kaiken lisäksi etu- ja takajalat olivat alkaneet painua pihtiin polvien ja kintereiden kohdalta. Kuvien jälkeen alkoi epätietoinen kotimatka. Verikokeiden tulokset varmistuisivat parin päivän sisällä. Eläinlääkärin mielestä jalat olivat ihan ennen näkemättömät, joten hän laittoi niitä eteenpäin useammalle klinikalle arvioitavaksi.
Seuraava päivä odoteltiin mutta mitään ei kuulunut, jätin viestin eläinlääkärin vastaajaan. 15.1. keskiviikko aamuna jätin jälleen viestin eläinlääkärin vastaajaan ja kohta hän soittikin takaisin. Verikokeissa ei ole mitään mikä viittaisi mihinkään sairauteen, joten hänen ja muiden klinikkaeläinlääkäreiden mielestä Oskarilla on paha kasvuhäiriö jaloissa.
Mitä se siis tarkoittaa? Varsan polvet näyttävät röntgenkuvassa sille niinkuin niillä olisi C-kirjaimen muotoisia palikoita päällekäin ja näiden palikoiden ympärillä rustoa. 6kk asti nämä palikat kasvavat sen kokoisiksi niinkuin ne aikuisilla hevosilla on minkä jälkeen C:n muotoiset palikat luutuvan O:n muotoisiksi. Oskarilla tämä luutumisvaihe on jäänyt kesken ja kun varsa muuten on kasvanut niin kaikki paino on tällöin ollut melkein kokonaan pelkän ruston varassa. Painon alla rusto on alkanut kulumaan ja siksi jalat on alkaneet painua pihtiin. Tulevaisuuden ennuste ei ollut mikään hyvä. Pitkällä jopa puolenvuoden karsinalevolla ja saman mittaisella kipulääkekuurilla Oskarista olisi voinut vielä saada seurahevosen, mutta rasitusta pojan jalat ei ikinä tulisi kestämään ja vaikka Oskari tästä nyt olisi kasvanut isoksi hevoseksi niin se ei olisi taannut sitä että loppuelämä olisi ollut kivutonta.
Päätös oli helppo tehdä vaikka henkisesti se oli älyttömän raskas - Oskari pääsisi kivuistaan laukkaamaan taivaslaitumille.
Tätä asiaa on joukolla itketty jo päiviä ennen ja nyt vielä monta päivää jälkeenkin päin. Keskiviikkona puolen päivän aikaan Parikkalasta saapui eläinlääkäri nukuttamaan Oskarin ikiuneen, Viimeiseen asti kannattelin rakasta pientä Oskaria, viimeiseen hengenvetoon silittelin pientä turpaa ja hiljaa kerroin rakastavani häntä koko elämäni.
6 kuukautta ja 14 tuntia siitä kun riemuittiin varsan ensimmäistä henkäystä jouduttiin jättämään ikuiset jäähyväiset...
.. ehkä joku jossain tarvitsi enkeliäni enemmän kuin minä..
Óskasteinn frá Yläkylä
14.7.2014 - 15.1.2015
Voi ei:( Nyt Oskari on pieni enkeli pilven reunalla :c
VastaaPoista