#33 Kotitreenit ja toinen valmennus

Jennin ohjeitten mukaan on nyt kotikentällä pyöritty, tunnin korsetti siis tämä:

Huolellinen alkuverryttely käynnissä

Notkistus painoavuille

Käynnin rauhoittaminen ja kokoaminen

Töltin nostoja

Laukan nostoja töltistä

Ravinnostoja suoralla (tavoitteena puhas, rikkumaton ravi)

Loppuverryttely

Tuo painoavuille notkistaminen tapahtuu siis siten että paino siirretään esimerkiksi voimakkaasti oikealle istuinluulle, vähän painoa oikealle jalustimelle ja kurkistus kohti hevosen takajalkaa. Oikea ohja johtaa ja vasen antaa kaulalle tilaa taipua. Sama vasempaan. Nopeita käännöksiä, pieniä kulmia. Alkuun omia apuja liiotellaan selvästi ja kun huomaa että hevonen reagoi jo pelkkään istuinluuhun voi sen muun heilumisen jättää pois. 

Sen jälkeen kun kääntymiset onnistuu painolla alkoitetaan takaosan väistättäminen pois ympyrältä - pelkällä painolla. Hevonen voltilla, otetaan nyt vaikka oikeaan kierrokseen. Alkuun vahvat ohjaavat avut (oikea istuinluu, paino oikealla jalustimella ja se kurkistus sisäpuolen takajalkaan, johda oikealla ohjalla) ja siiten sisäistuinluu jätetään paikoilleen  ja oma vartalo nostetaan pystyyn. Jo tämän pitäisi riittää viemään takaosaa ulos, mutta mikäli mitään ei tapahdu niin ylävartalolla pieni nojaus takavasemmalle. Ja näin! Funa siirtää takaosan pois ympyrältä ilman pohjetta ja ilman muuttuvaa ohjasapua. Oon ollu ihan äimänä tämän kanssa. Harjussa vuosia tappelin hevosten kanssa tunnilla kun pohkeenväistön avut eivät vaan millään tuntuneet menevän läpi ja sitten näin yksinkertaisen neuvon avulla saan tehtyä Funan kanssa jopa pohkeenväistöä ilman että tarvitsee ähistä naama punaisena.

Mutta sitten päästiinkin viikko Jennin valkan jälkeen Hepovaaraan Riikka Räihän valmennukseen. Riikan askellajikurssilla kävin jo aiemmin syksyllä Vuonislahdessa lainahevosella ja kertoilin jo sillon Riikalle mitä ajatuksia miulla oli Funan suhteen. Tosin niitäki suunnitelmia oltiin nyttemmin vielä muokkailtu. Funa oli edellisenä päivänä saanu koko talven ensimmäiset kengät jalkaan ja hokkien kanssa. Voi ei! tätä en kyllä arvannu. Funa oli ku heinäsirkka koko tunnin. Joka kerta kun annoin Funalle pohkeita niin aina tuli etujaloilta laukka askel. Joka ikinen kerta se tamppas jalat maahan ihan kuin kapinoiden. Koko tunti meni siihen että Funasta yritettiin saada normaaleja askeleita irti.

Sain Riikalta kyllä kasan hyviä ohjeita kun vaan Funa olisi käyttäytynyt normaalisti. 45 minuuttia pelleilyä sai aikaan sen että Funa oli ihan hikinen ja poikki. Iltapäivällä saatiin valita mennäänkö pareittain toinen 45min vai 30 ykstyisesti. Päätettiin tuntiparin kanssa että molemmat otetaan yksityispuolituntinen kun Funakin oli uupunut ekasta tunnista. Toisella tunnilla sain jo paremmin kiinni mitä Riikka halusi että Funalla teen, ratsastettiin tölttiä ja sen sijaan että töltti pudotettaisiin käyntiin aina kun se rikkoutuu niin se korjattiinkin possupassin kautta taas napakaksi töltiksi. Loppuun ravailtiin isoilla laajoilla ympyröillä. Funa vieläkin välillä tamppasi etujaloillaan, mutta suurimmaksi osaksi kulki jo paremmin. Ehkä se oli jo niin poikki. Illalla sitten mietin että onkohan meidän satula sitten kuitenkaan sopiva /: Tämä täytyy selvittää. 

Pistän tänne nyt vaan kuvan ku sellanen miulla on saatavilla ja kohan saan videot koneelle niin laitan ne sitten eri postaukseen.

#32 Plan B ja vuoden ensimmäinen valmennus

Oskarin menettämisen myötä meni pakka ihan sekaisin.

Mitäs nyt? 

Mites Funa? 

Näyttelyt?
Koulutus?

Kisat?

Uusi varsotus?

Joo on vasta tammikuu, mutta päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti jos mieli että ensi kesäksi suunnitelmat olisivat selvät. Jo vuosi sitten alettiin äitini kanssa suunnitella tätä kesää. Kesä 2015 nähtiin täysin hevosettomana. Oskari lähtisi orilaitumille ja Funa koulutukseen, Essi saisi vielä asua kylällä Mäntyniemessä. Kesä 2015 olisi ensimmäinen kesä 14 vuoteen kun ei tarvitsisi aamulla nousta viemään hevosia ulos tai ylipäänsä tehdä tallihommia. Ei tarvitsisi tehdä heinätöitä ja laitumet saataisiin rauhassa uusittua. Kuulostaa varmaan hullulle, kuka nyt haluaisi hevosistaan eroon :D mutta kun tätä on tehnyt niin monta vuotta putkeen niin ensimmäistä kertaa voitaisiin lomailla koko perhe yhdessä, ilman että joku jää hevosvahdiksi kotiin.

Suunnitelmat saivat jäähä vielä hautumaan kun suunnattiin vuoden ensimmäiseen ja ensimmäiseen yhteiseen valmennukseen Funan kanssa. Valmennus oli Hepovaarassa ja valmentajana oli Jenni Mustonen. Pakkasin Funan yksin aamulla koppiin ja suunnattiin Puhokseen jo hyvissäajoin ennen ensimmäistä tuntia. Minun ja Funan vuoro oli toisella tunnilla, joten Funa ehti vielä hyvin syödä aamuheiniä ja sen jälkeen aloin hiljakseltaan laitella tammaa kuntoon. Sää oli onneksi leuto, vain muutaman asteen pakkasen puolella. Vaikka Funalla ei ollut kenkiä niin tallipiha ja kenttä tuntui pitävälle.

Ensimmäisellä tunnilla rakennettiin huolellisesti käyntiä, taivuteltiin hevosia notkeiksi ja ohjattiin kääntymään painoapujen alle. Vihdoinkin sain täsmäapua omien apujen käyttöön ja myös sitä "perstuntumaa"siihen miltä askellajien ratsastaminen ja niiden pyytäminen tuntuu. En ole ikinä oppinut pelkästään siitä että luen kirjoista tai joku sanoo miltä sen pitäisi tuntua kun asiat menee oikein. Vasta sitten kun se fiilis on omassa takapuolessa ja valmentaja sanoo "just noin!" tiedän jatkossa mitä tunnetta ja tuntumaa pitää tavoitella enkä ole enää hukassa. Muilta osin ensimmäinen tunti oli silkkaa hapuilua ja tunnustelua siitä miltä mikäkin tuntuu ja Funaki tuntu tosi kiireiselle ja jännittyneelle.  Jännitys saattaa myös osaltaan johtua satulasta. Aiemmin meillä on ollu käytössä ikivanha Zaldin vaellussatula ja nyt oon pari kertaa ratsastanut Cliff Barnsbyn koulusatulalla. Ekan tunnin jälkeen oli reilu pari tuntia taukoa jonka aikana syötiin hyvin ja makusteltiin ekan tunnin oppeja. 

Toisen tunnin alussa Jenni itse kokeili Funaa hetken aikaa että hänen on helpompi antaa täsmäohjeita. Ja voi hyvänen aika miten hevonen voi näyttää hienolle sillon ku selässä on ihminen joka osaa istunnallaan tukea hevosta varsinkin kun Funan tasapaino on vielä aika heikko. Pääsin sitten itse selkään ja tuntuma oli heti ihan erilainen. Funa oli selvästi rennompi ja jaksoi paremmin keskittyä annettuihin apuihin. Kokeiltiin uudestaan töltin nostoja ja tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ja sain muutamia pätkiä itsekin istuttua laatutölttiä. Jes! ^^ Lopuksi yritettiin laukannostoja mutta yritykseksi ne vain jäikin kun Funa alkoi olla melko uupunut. Muutaman askeleen sain laukkaa ja sitten katsottiin paremmaksi lopettaa ettei viedä intoa koko touhusta.

Kerroin Jennille ajatuksistani Funan tulevaisuuden varalle ja Funa sai kasakaupalla kehuja liikkeistään rakenteestaan. Näiden kehujen pohjalta pyörittelemäni suunnitelmat saivat seuraavanlaisen suunnan: Kevään aikana kasvatetaan kuntoa ja kesällä tähdätään joihinkin pieniin askellajikisoihin riippuen miten meidän molempien taso riittää. Ehkä mahdollisesti etsitään koulutuspaikka pariksi kuukaudeksi. Askellajit höylätään priimakuntoon ja kesällä 2016 tähtäimessä on se kantakirjaus mikä on ollut alusta asti tavoitteena. Jos sitten sillon samana (2016) kevät/kesänä myös yrittäisi astuttaa uudelleen.. ?

Tästä valmennuksesta ei valitettavasti jäänyt kuvia eikä videota kun oltiin Funan kanssa ihan kaksistaan liikkeellä /:

- Emmi

#31 Surutyö

Pikkuhiljaa alamme tallilla palata normaaliin arkeen, päiviin ilman Oskaria. Tuntuu niin pahalta että jotain niin pientä ja kaunista ei ollut tarkoitettu tähän maailmaan... Olen pakannut Oskarin harjat ja kauniin sinisen riimun talteen, muistoksi. Kaiken tämän lisäksi joudun käymään vakuutusyhtiön kanssa taistelua siitä korvataanko Oskarin kuolemaa. Ei mikään raha maailmassa tuo pikku oria takaisin, mutta rahaa on mennyt aika paljon alkaen astutuksista, varsomisesta, eläinlääkärikäynneistä aina hoitokuluihin, verinäytteisiin, röntgenkuviin ja lopetukseen.

Hevoset on palautuneet aika nopeasti ja olleet jo heti kärryillä siitä mitä on tapahtunut. Oskari ja Lenni olivat samassa tarhassa ja Funa viereisessä tarhassa. Kun Oskari oli lopetettu kävin siirtämässä Funan Lennin kanssa samaan tarhaan. Tarhan portilla Funa kääntyi katsomaan tallia kohti ääntäkään päästämättä vaikka normaalisti se hirnui aina kun Oskari katosi näkyvistä. Siinä se vain seisoi ja katsoi, sitten edelleen vaiti Funa käveli tarhan puolelle. Ehkä se tiesi. Ehkä ne oli Lennin kanssa tienneet jo paljon pidempään miten tässä tulee käymään.

Illalla kotona sytytin jokaiseen lyhtyyn kynttilän, yhteensä kuusi. Yhden kynttilän kunnioittamaan Oskarin jokaista elinkuukautta. Ikävä ...

#30 Someone needed my angel more than me...

Mainitsinkin edellisessä postauksessa että Oskarilla huomattiin väljyyttä takapolvissa.  Maanantaina 12.1.2015 käytin Oskarin Joensuussa klinikalla ja Oskarista otettiin kosolti verikokeita ja jalat röntgenkuvattiin. Eläinlääkärin mielestä jalkojen kunto näytti heikolta ja hän kehotti jo varautumaan siihen ettei jalkoja välttämättä saada kuntoon. Voi ei, tätä pelkäsinkin. Oskarin polvet, kintereet ja vuohiset olivat aavistuksen verran nesteiset ja siksi turvoksissa. Kaiken lisäksi etu- ja takajalat olivat alkaneet painua pihtiin polvien ja kintereiden kohdalta. Kuvien jälkeen alkoi epätietoinen kotimatka. Verikokeiden tulokset varmistuisivat parin päivän sisällä. Eläinlääkärin mielestä jalat olivat ihan ennen näkemättömät, joten hän laittoi niitä eteenpäin useammalle klinikalle arvioitavaksi. 

Seuraava päivä odoteltiin mutta mitään ei kuulunut, jätin viestin eläinlääkärin vastaajaan. 15.1. keskiviikko aamuna jätin jälleen viestin eläinlääkärin vastaajaan ja kohta hän soittikin takaisin. Verikokeissa ei ole mitään mikä viittaisi mihinkään sairauteen, joten hänen ja muiden klinikkaeläinlääkäreiden mielestä Oskarilla on paha kasvuhäiriö jaloissa.

Mitä se siis tarkoittaa? Varsan polvet näyttävät röntgenkuvassa sille niinkuin niillä olisi C-kirjaimen muotoisia palikoita päällekäin ja näiden palikoiden ympärillä rustoa. 6kk asti nämä palikat kasvavat sen kokoisiksi niinkuin ne aikuisilla hevosilla on minkä jälkeen C:n muotoiset palikat luutuvan O:n muotoisiksi. Oskarilla tämä luutumisvaihe on jäänyt kesken ja kun varsa muuten on kasvanut niin kaikki paino on tällöin ollut melkein kokonaan pelkän ruston varassa. Painon alla rusto on alkanut kulumaan ja siksi jalat on alkaneet painua pihtiin. Tulevaisuuden ennuste ei ollut mikään hyvä. Pitkällä jopa puolenvuoden karsinalevolla ja saman mittaisella kipulääkekuurilla Oskarista olisi voinut vielä saada seurahevosen, mutta rasitusta pojan jalat ei ikinä tulisi kestämään ja vaikka Oskari tästä nyt olisi kasvanut isoksi hevoseksi niin se ei olisi taannut sitä että loppuelämä olisi ollut kivutonta.

Päätös oli helppo tehdä vaikka henkisesti se oli älyttömän raskas - Oskari pääsisi kivuistaan laukkaamaan taivaslaitumille. 

Tätä asiaa on joukolla itketty jo päiviä ennen ja nyt vielä monta päivää jälkeenkin päin. Keskiviikkona puolen päivän aikaan Parikkalasta saapui eläinlääkäri nukuttamaan Oskarin ikiuneen, Viimeiseen asti kannattelin rakasta pientä Oskaria, viimeiseen hengenvetoon silittelin pientä turpaa ja hiljaa kerroin rakastavani häntä koko elämäni.

6 kuukautta ja 14 tuntia siitä kun riemuittiin varsan ensimmäistä henkäystä jouduttiin jättämään ikuiset jäähyväiset...

.. ehkä joku jossain tarvitsi enkeliäni enemmän kuin minä..

Óskasteinn frá Yläkylä

14.7.2014 - 15.1.2015