#33 Kotitreenit ja toinen valmennus

Jennin ohjeitten mukaan on nyt kotikentällä pyöritty, tunnin korsetti siis tämä:

Huolellinen alkuverryttely käynnissä

Notkistus painoavuille

Käynnin rauhoittaminen ja kokoaminen

Töltin nostoja

Laukan nostoja töltistä

Ravinnostoja suoralla (tavoitteena puhas, rikkumaton ravi)

Loppuverryttely

Tuo painoavuille notkistaminen tapahtuu siis siten että paino siirretään esimerkiksi voimakkaasti oikealle istuinluulle, vähän painoa oikealle jalustimelle ja kurkistus kohti hevosen takajalkaa. Oikea ohja johtaa ja vasen antaa kaulalle tilaa taipua. Sama vasempaan. Nopeita käännöksiä, pieniä kulmia. Alkuun omia apuja liiotellaan selvästi ja kun huomaa että hevonen reagoi jo pelkkään istuinluuhun voi sen muun heilumisen jättää pois. 

Sen jälkeen kun kääntymiset onnistuu painolla alkoitetaan takaosan väistättäminen pois ympyrältä - pelkällä painolla. Hevonen voltilla, otetaan nyt vaikka oikeaan kierrokseen. Alkuun vahvat ohjaavat avut (oikea istuinluu, paino oikealla jalustimella ja se kurkistus sisäpuolen takajalkaan, johda oikealla ohjalla) ja siiten sisäistuinluu jätetään paikoilleen  ja oma vartalo nostetaan pystyyn. Jo tämän pitäisi riittää viemään takaosaa ulos, mutta mikäli mitään ei tapahdu niin ylävartalolla pieni nojaus takavasemmalle. Ja näin! Funa siirtää takaosan pois ympyrältä ilman pohjetta ja ilman muuttuvaa ohjasapua. Oon ollu ihan äimänä tämän kanssa. Harjussa vuosia tappelin hevosten kanssa tunnilla kun pohkeenväistön avut eivät vaan millään tuntuneet menevän läpi ja sitten näin yksinkertaisen neuvon avulla saan tehtyä Funan kanssa jopa pohkeenväistöä ilman että tarvitsee ähistä naama punaisena.

Mutta sitten päästiinkin viikko Jennin valkan jälkeen Hepovaaraan Riikka Räihän valmennukseen. Riikan askellajikurssilla kävin jo aiemmin syksyllä Vuonislahdessa lainahevosella ja kertoilin jo sillon Riikalle mitä ajatuksia miulla oli Funan suhteen. Tosin niitäki suunnitelmia oltiin nyttemmin vielä muokkailtu. Funa oli edellisenä päivänä saanu koko talven ensimmäiset kengät jalkaan ja hokkien kanssa. Voi ei! tätä en kyllä arvannu. Funa oli ku heinäsirkka koko tunnin. Joka kerta kun annoin Funalle pohkeita niin aina tuli etujaloilta laukka askel. Joka ikinen kerta se tamppas jalat maahan ihan kuin kapinoiden. Koko tunti meni siihen että Funasta yritettiin saada normaaleja askeleita irti.

Sain Riikalta kyllä kasan hyviä ohjeita kun vaan Funa olisi käyttäytynyt normaalisti. 45 minuuttia pelleilyä sai aikaan sen että Funa oli ihan hikinen ja poikki. Iltapäivällä saatiin valita mennäänkö pareittain toinen 45min vai 30 ykstyisesti. Päätettiin tuntiparin kanssa että molemmat otetaan yksityispuolituntinen kun Funakin oli uupunut ekasta tunnista. Toisella tunnilla sain jo paremmin kiinni mitä Riikka halusi että Funalla teen, ratsastettiin tölttiä ja sen sijaan että töltti pudotettaisiin käyntiin aina kun se rikkoutuu niin se korjattiinkin possupassin kautta taas napakaksi töltiksi. Loppuun ravailtiin isoilla laajoilla ympyröillä. Funa vieläkin välillä tamppasi etujaloillaan, mutta suurimmaksi osaksi kulki jo paremmin. Ehkä se oli jo niin poikki. Illalla sitten mietin että onkohan meidän satula sitten kuitenkaan sopiva /: Tämä täytyy selvittää. 

Pistän tänne nyt vaan kuvan ku sellanen miulla on saatavilla ja kohan saan videot koneelle niin laitan ne sitten eri postaukseen.

#32 Plan B ja vuoden ensimmäinen valmennus

Oskarin menettämisen myötä meni pakka ihan sekaisin.

Mitäs nyt? 

Mites Funa? 

Näyttelyt?
Koulutus?

Kisat?

Uusi varsotus?

Joo on vasta tammikuu, mutta päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti jos mieli että ensi kesäksi suunnitelmat olisivat selvät. Jo vuosi sitten alettiin äitini kanssa suunnitella tätä kesää. Kesä 2015 nähtiin täysin hevosettomana. Oskari lähtisi orilaitumille ja Funa koulutukseen, Essi saisi vielä asua kylällä Mäntyniemessä. Kesä 2015 olisi ensimmäinen kesä 14 vuoteen kun ei tarvitsisi aamulla nousta viemään hevosia ulos tai ylipäänsä tehdä tallihommia. Ei tarvitsisi tehdä heinätöitä ja laitumet saataisiin rauhassa uusittua. Kuulostaa varmaan hullulle, kuka nyt haluaisi hevosistaan eroon :D mutta kun tätä on tehnyt niin monta vuotta putkeen niin ensimmäistä kertaa voitaisiin lomailla koko perhe yhdessä, ilman että joku jää hevosvahdiksi kotiin.

Suunnitelmat saivat jäähä vielä hautumaan kun suunnattiin vuoden ensimmäiseen ja ensimmäiseen yhteiseen valmennukseen Funan kanssa. Valmennus oli Hepovaarassa ja valmentajana oli Jenni Mustonen. Pakkasin Funan yksin aamulla koppiin ja suunnattiin Puhokseen jo hyvissäajoin ennen ensimmäistä tuntia. Minun ja Funan vuoro oli toisella tunnilla, joten Funa ehti vielä hyvin syödä aamuheiniä ja sen jälkeen aloin hiljakseltaan laitella tammaa kuntoon. Sää oli onneksi leuto, vain muutaman asteen pakkasen puolella. Vaikka Funalla ei ollut kenkiä niin tallipiha ja kenttä tuntui pitävälle.

Ensimmäisellä tunnilla rakennettiin huolellisesti käyntiä, taivuteltiin hevosia notkeiksi ja ohjattiin kääntymään painoapujen alle. Vihdoinkin sain täsmäapua omien apujen käyttöön ja myös sitä "perstuntumaa"siihen miltä askellajien ratsastaminen ja niiden pyytäminen tuntuu. En ole ikinä oppinut pelkästään siitä että luen kirjoista tai joku sanoo miltä sen pitäisi tuntua kun asiat menee oikein. Vasta sitten kun se fiilis on omassa takapuolessa ja valmentaja sanoo "just noin!" tiedän jatkossa mitä tunnetta ja tuntumaa pitää tavoitella enkä ole enää hukassa. Muilta osin ensimmäinen tunti oli silkkaa hapuilua ja tunnustelua siitä miltä mikäkin tuntuu ja Funaki tuntu tosi kiireiselle ja jännittyneelle.  Jännitys saattaa myös osaltaan johtua satulasta. Aiemmin meillä on ollu käytössä ikivanha Zaldin vaellussatula ja nyt oon pari kertaa ratsastanut Cliff Barnsbyn koulusatulalla. Ekan tunnin jälkeen oli reilu pari tuntia taukoa jonka aikana syötiin hyvin ja makusteltiin ekan tunnin oppeja. 

Toisen tunnin alussa Jenni itse kokeili Funaa hetken aikaa että hänen on helpompi antaa täsmäohjeita. Ja voi hyvänen aika miten hevonen voi näyttää hienolle sillon ku selässä on ihminen joka osaa istunnallaan tukea hevosta varsinkin kun Funan tasapaino on vielä aika heikko. Pääsin sitten itse selkään ja tuntuma oli heti ihan erilainen. Funa oli selvästi rennompi ja jaksoi paremmin keskittyä annettuihin apuihin. Kokeiltiin uudestaan töltin nostoja ja tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ja sain muutamia pätkiä itsekin istuttua laatutölttiä. Jes! ^^ Lopuksi yritettiin laukannostoja mutta yritykseksi ne vain jäikin kun Funa alkoi olla melko uupunut. Muutaman askeleen sain laukkaa ja sitten katsottiin paremmaksi lopettaa ettei viedä intoa koko touhusta.

Kerroin Jennille ajatuksistani Funan tulevaisuuden varalle ja Funa sai kasakaupalla kehuja liikkeistään rakenteestaan. Näiden kehujen pohjalta pyörittelemäni suunnitelmat saivat seuraavanlaisen suunnan: Kevään aikana kasvatetaan kuntoa ja kesällä tähdätään joihinkin pieniin askellajikisoihin riippuen miten meidän molempien taso riittää. Ehkä mahdollisesti etsitään koulutuspaikka pariksi kuukaudeksi. Askellajit höylätään priimakuntoon ja kesällä 2016 tähtäimessä on se kantakirjaus mikä on ollut alusta asti tavoitteena. Jos sitten sillon samana (2016) kevät/kesänä myös yrittäisi astuttaa uudelleen.. ?

Tästä valmennuksesta ei valitettavasti jäänyt kuvia eikä videota kun oltiin Funan kanssa ihan kaksistaan liikkeellä /:

- Emmi