Ihan yksinkertainen syksy ei ole ollut pitkästä hiljaiselosta huolimatta. Oskari on kärsinyt jo pidemmän aikaa ripulista ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt sen syyn selvittämiseen. On kokeiltu jos sun mitä lääkkeitä ja madotettu ja kakkanäytteitä on tutkittu ja verikokeita otettu eikä selvää syytä ole vieläkään löytynyt. Nyt sitten viimeisenä kotikonstina kokeiltiin vieroittamista. Vieroittaminenhan olisi muutenkin ajankohtainen näinä aikoina nyt kun Oskari on jo 5kk vanha, mutta eläinlääkäri epäili että varsalla saattaisi olla laktoosi-intoleranssi. Tänään on jo toinen päivä kun Oskari on täysin erossa Funassa ja ihme ja kumma kyllä kakka kestää nyt kasassa! :o Verikokeiden tulos tulee toivottavasti tänään niin tiedetään ettei Oskarissa ole mitään tulehdusta. Pahin pelkoni nimittäin on että se on saanu jostai rodokokki-viruksen mikä pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan... Toinen huoli viime aikoina on ollut Oskarin takapää. Se on takajaloistaan ollut ihmeellinen töppänä ja tosi jäykkä ja eläinlääkärin käydessä eilen hän kokeili ja katsoi myös Oskarin jalat ja huomasi takapolvien olevan väljät. Molempien jalkojen takapolvilumpio muljahtaa pois paikoiltaan jos jalkaa nostaa liian ylös. Se kuitenkin palautuu itsestään paikoilleen kun jalan laskee alas, mutta on varmasti kivulias. Ensiapuna Oskari alkaa nyt saada magnesiumia ja seleeniä jotka vahvistavat jänteitä ja niveliä sekä kevyellä ylä- ja alamäki treenillä aletaan kasvattamaan takajalkojen lihaksistoa että saataisiin vähennettyä nivelen väljyyttä. Uh! olihan siinä. Kaiken tämän heppahomman rinnalla ollaan saatu lukuisat yösyömiset kuriin unikoululla plus että koko perhe kävi läpi oksennustaudin ja Niilo on nyt ollut viikon kuumeessa ja tänään sain sille antibiootti-kuurin korvatulehdukseen. Sitten on vielä ollut mystinen ihottuma ja sen vuoksi Niilo on nyt kaksi viikkoa maidottomalla ja munattomalla dietillä ja 22.12 on sairaalalla altistus. Oon kyllä vahvasti sitä mieltä että ihottuma ei maitoallergiasta johdu kun se on niin vähäistä ja pienellä alueella, mutta kiusa se on pienikin kiusa :b Josko ensi vuosi alkaisi himpun verran terveempänä kaikin puolin..?
Niilo on sitten muuten reipas nuoren miehen alku. Poika tuli kuun vaihteessa 8 kk ja kävelee jo tukea vasten. Ensimmäinen sana on vauva, tai sen hän ainakin osaa hyvin matkia. Päivääkään ei ole vierastanut vaan päin vastoin poika on ahkera hurmaamaan naisväkeä ja heltyy ne miehetkin hassuttelemaan ^^
No sitten sitä ratsastusta! Funalla olen tässä syksyn mittaan mennyt muutamia kertoja kevyesti kentällä ja maastossa. Nyt olen ilmottautunut kolmeen askellajivalmennukseen joista kaksi on tammikuussa ja yksi helmikuussa ja tässä alkaisi olla hiljalleen kiire saada pientä kuntoa alle ettei meitä nyt ihan naurettaisiin ulos valmennuksesta :D Eilen mieheni katsoi Niiloa ja sain käydä tallilla ihan kaikessa rauhassa (oli muuten se Oskarin verikoe samaan aikaan). Kentällekki on ehtiny kertyä jo jonkun verran lunta kun se on ollut vähemmällä käytöllä, mutta se ei haitannut yhtään kun Funa vielä toistaiseksi on ollut kengättä.
Aloitin huolellisella käyntityöskentelyllä kolmikaarisella kiemurauralla aloittaen sen kentän kummastakin päästä. Keskityin siihen että sain kunnon asetukset ja taivutukset kumpaankin suuntaa. Vasemmalle Funa on himpun verran jäykempi kuin oikealle, huomasin sen varsinkin ravatessa. Oli ilo havaita miten paljon Funa on kehittynyt viimeisen vuoden aikana näillä vähilläkin ratsastamisilla. Pikku tamma liikkuu omalla moottorilla eteenpäin ja jaksaa keskittyä tehtäviin ihan toisella tapaa kuin esimerkiksi 2013 syksyllä. Otin kolmikaarisille mukaan pysähdykset aina pituushalkaisijalle. Funa on ehkä aavistuksen verran herkkä pidättäville avuille kun pysähdykset ei oo kovin sulavia vaan se tulee pysähdykseen töksähtäen. Osaan pysähdyksistä Funa jäi ihan jalat levälleen mutta se malttoi kuunnella rauhassa korjaavia pieniä apuja niin että lopuksi sain sen pysähtymään tasapainoisesti ja tasajaloin.Viime talvena kun en voinut ratsastaa niin tallattiin Funan kanssa kentällä jalkaisin ja opetin sille pohkeenväistön alkeita. Uskaltauduin kokeilemaan vieläkö Funa muistaisi mitä sivulla vievät avut tarkoittavat ja muistihan se. Alkuun väistäminen oli todella jäykkää ja Funa oli hämillään kun ei heti oivaltanut mitä siltä halusin mutta lopuksi riittävällä johtamisella ja kärsivällisellä pohkeella saatiin muutamia askeleita todella sujuvaa väistöä molempiin suuntiin. Wow! en todellakaan olettanut tämän onnistuvan vielä ensimmäisellä kokeilukerralla. Lisäksi sain paikallaan ollessa pyydettyä Funalta parin askeleen verran etuosakäännöstä molempiin suuntiin. Eli olen saanut pohkeen oikealla tavalla läpi. Tästä riemastuneena annoin Funan ravata kiitokseksi isolla pääty-ympyrällä ja venyttää molempia kylkiä. Kun olin mielestäni tyytyväinen Funan olomuotoon lähdin vielä maastoon tekemään loppuverryttelyä. Takametsän hiekkatiellä tutustuttiin vielä Funan töltin laatuun ja se tuntuu ihan sika mahtavalle! Töltti toki vielä helposti rikkoutuu passiksi mutta kunhan meillä alkaa olla kunto kohdillaan niin tästä ponista tulee vielä ihan super.
Kotiin palatessa ratsastaen korkean harjun päällä läpi vanhan kuusimetsän kiitin taas itseäni ja sitä jotai pientä sisäistä vaistoa joka teki päätöksen sillon puoltoista vuotta sitten. Vaikka oli vaikea valita Funan ja Freydisin väliltä niin tätä päätöstä ei oo tarvinnu päivääkään katua. Rakastan tätä tammaa ♥
Ainiin ja sen verran on laumassa tapahtunut muutoksia että syyskuussa siskoni suomenhevonen Essi muutti kirkolle asumaan yhen seniori ikäisen ruunan kaveriksi kun sen tarhakaveri jouduttiin lopettamaan ja näillä näkymin Essi asuu siellä vielä ainakin ensi kesään asti (: Talli on yksityinen kahden hevosen talli ja se on noin kilometrin päässä omasta kodistani, joten Essiä pääsen näkemään ja ratsastelemaan aina kun siltä tuntuu. Myös pitkään Hepovaarassa asunut Kalle löysi uuden omistajan ja Kalle muutti isänpäivää edeltävänä päivänä Halkialle kahden naisen pyörittämälle yksityistallille kahden shettiksen ja issikkavanhuksen kaveriksi. 
Ja jottei hevoskanta nyt ihan kuihtuisi niin viime viikonloppuna meille muutti karsinapaikalle ystäväni shetlanninponi ruuna Lenni. Lennin on tarkoitus olla Oskarin kaverina nyt ainakin siiheksi asti kunnes Oskari lähtee orilaitumelle (: Lenninkään muutto ei olisi voinut parempaan saumaan sattua nyt kun Oskarin vieroitus tulikin eteen ihan yllättäen.Siinähän sitä taas, paljon kuulumisia viimeisen puolen vuoden ajalta. Nyt en kyllä mene lupaamaan mitään että "tulen taas ahkerasti kirjoittamaan". Se ei välttämättä pitäisi paikkaansa ja ehkä jos en mitään lupaisi niin olisin täällä taas ennen kuin arvaattekaan ;D
Hei sitten rakas Funa päiväkirja
-Emmi
PS. Meitä voi nyt myös seurata instagramissa @tinypieceoftheworld
