#33 Kotitreenit ja toinen valmennus

Jennin ohjeitten mukaan on nyt kotikentällä pyöritty, tunnin korsetti siis tämä:

Huolellinen alkuverryttely käynnissä

Notkistus painoavuille

Käynnin rauhoittaminen ja kokoaminen

Töltin nostoja

Laukan nostoja töltistä

Ravinnostoja suoralla (tavoitteena puhas, rikkumaton ravi)

Loppuverryttely

Tuo painoavuille notkistaminen tapahtuu siis siten että paino siirretään esimerkiksi voimakkaasti oikealle istuinluulle, vähän painoa oikealle jalustimelle ja kurkistus kohti hevosen takajalkaa. Oikea ohja johtaa ja vasen antaa kaulalle tilaa taipua. Sama vasempaan. Nopeita käännöksiä, pieniä kulmia. Alkuun omia apuja liiotellaan selvästi ja kun huomaa että hevonen reagoi jo pelkkään istuinluuhun voi sen muun heilumisen jättää pois. 

Sen jälkeen kun kääntymiset onnistuu painolla alkoitetaan takaosan väistättäminen pois ympyrältä - pelkällä painolla. Hevonen voltilla, otetaan nyt vaikka oikeaan kierrokseen. Alkuun vahvat ohjaavat avut (oikea istuinluu, paino oikealla jalustimella ja se kurkistus sisäpuolen takajalkaan, johda oikealla ohjalla) ja siiten sisäistuinluu jätetään paikoilleen  ja oma vartalo nostetaan pystyyn. Jo tämän pitäisi riittää viemään takaosaa ulos, mutta mikäli mitään ei tapahdu niin ylävartalolla pieni nojaus takavasemmalle. Ja näin! Funa siirtää takaosan pois ympyrältä ilman pohjetta ja ilman muuttuvaa ohjasapua. Oon ollu ihan äimänä tämän kanssa. Harjussa vuosia tappelin hevosten kanssa tunnilla kun pohkeenväistön avut eivät vaan millään tuntuneet menevän läpi ja sitten näin yksinkertaisen neuvon avulla saan tehtyä Funan kanssa jopa pohkeenväistöä ilman että tarvitsee ähistä naama punaisena.

Mutta sitten päästiinkin viikko Jennin valkan jälkeen Hepovaaraan Riikka Räihän valmennukseen. Riikan askellajikurssilla kävin jo aiemmin syksyllä Vuonislahdessa lainahevosella ja kertoilin jo sillon Riikalle mitä ajatuksia miulla oli Funan suhteen. Tosin niitäki suunnitelmia oltiin nyttemmin vielä muokkailtu. Funa oli edellisenä päivänä saanu koko talven ensimmäiset kengät jalkaan ja hokkien kanssa. Voi ei! tätä en kyllä arvannu. Funa oli ku heinäsirkka koko tunnin. Joka kerta kun annoin Funalle pohkeita niin aina tuli etujaloilta laukka askel. Joka ikinen kerta se tamppas jalat maahan ihan kuin kapinoiden. Koko tunti meni siihen että Funasta yritettiin saada normaaleja askeleita irti.

Sain Riikalta kyllä kasan hyviä ohjeita kun vaan Funa olisi käyttäytynyt normaalisti. 45 minuuttia pelleilyä sai aikaan sen että Funa oli ihan hikinen ja poikki. Iltapäivällä saatiin valita mennäänkö pareittain toinen 45min vai 30 ykstyisesti. Päätettiin tuntiparin kanssa että molemmat otetaan yksityispuolituntinen kun Funakin oli uupunut ekasta tunnista. Toisella tunnilla sain jo paremmin kiinni mitä Riikka halusi että Funalla teen, ratsastettiin tölttiä ja sen sijaan että töltti pudotettaisiin käyntiin aina kun se rikkoutuu niin se korjattiinkin possupassin kautta taas napakaksi töltiksi. Loppuun ravailtiin isoilla laajoilla ympyröillä. Funa vieläkin välillä tamppasi etujaloillaan, mutta suurimmaksi osaksi kulki jo paremmin. Ehkä se oli jo niin poikki. Illalla sitten mietin että onkohan meidän satula sitten kuitenkaan sopiva /: Tämä täytyy selvittää. 

Pistän tänne nyt vaan kuvan ku sellanen miulla on saatavilla ja kohan saan videot koneelle niin laitan ne sitten eri postaukseen.

#32 Plan B ja vuoden ensimmäinen valmennus

Oskarin menettämisen myötä meni pakka ihan sekaisin.

Mitäs nyt? 

Mites Funa? 

Näyttelyt?
Koulutus?

Kisat?

Uusi varsotus?

Joo on vasta tammikuu, mutta päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti jos mieli että ensi kesäksi suunnitelmat olisivat selvät. Jo vuosi sitten alettiin äitini kanssa suunnitella tätä kesää. Kesä 2015 nähtiin täysin hevosettomana. Oskari lähtisi orilaitumille ja Funa koulutukseen, Essi saisi vielä asua kylällä Mäntyniemessä. Kesä 2015 olisi ensimmäinen kesä 14 vuoteen kun ei tarvitsisi aamulla nousta viemään hevosia ulos tai ylipäänsä tehdä tallihommia. Ei tarvitsisi tehdä heinätöitä ja laitumet saataisiin rauhassa uusittua. Kuulostaa varmaan hullulle, kuka nyt haluaisi hevosistaan eroon :D mutta kun tätä on tehnyt niin monta vuotta putkeen niin ensimmäistä kertaa voitaisiin lomailla koko perhe yhdessä, ilman että joku jää hevosvahdiksi kotiin.

Suunnitelmat saivat jäähä vielä hautumaan kun suunnattiin vuoden ensimmäiseen ja ensimmäiseen yhteiseen valmennukseen Funan kanssa. Valmennus oli Hepovaarassa ja valmentajana oli Jenni Mustonen. Pakkasin Funan yksin aamulla koppiin ja suunnattiin Puhokseen jo hyvissäajoin ennen ensimmäistä tuntia. Minun ja Funan vuoro oli toisella tunnilla, joten Funa ehti vielä hyvin syödä aamuheiniä ja sen jälkeen aloin hiljakseltaan laitella tammaa kuntoon. Sää oli onneksi leuto, vain muutaman asteen pakkasen puolella. Vaikka Funalla ei ollut kenkiä niin tallipiha ja kenttä tuntui pitävälle.

Ensimmäisellä tunnilla rakennettiin huolellisesti käyntiä, taivuteltiin hevosia notkeiksi ja ohjattiin kääntymään painoapujen alle. Vihdoinkin sain täsmäapua omien apujen käyttöön ja myös sitä "perstuntumaa"siihen miltä askellajien ratsastaminen ja niiden pyytäminen tuntuu. En ole ikinä oppinut pelkästään siitä että luen kirjoista tai joku sanoo miltä sen pitäisi tuntua kun asiat menee oikein. Vasta sitten kun se fiilis on omassa takapuolessa ja valmentaja sanoo "just noin!" tiedän jatkossa mitä tunnetta ja tuntumaa pitää tavoitella enkä ole enää hukassa. Muilta osin ensimmäinen tunti oli silkkaa hapuilua ja tunnustelua siitä miltä mikäkin tuntuu ja Funaki tuntu tosi kiireiselle ja jännittyneelle.  Jännitys saattaa myös osaltaan johtua satulasta. Aiemmin meillä on ollu käytössä ikivanha Zaldin vaellussatula ja nyt oon pari kertaa ratsastanut Cliff Barnsbyn koulusatulalla. Ekan tunnin jälkeen oli reilu pari tuntia taukoa jonka aikana syötiin hyvin ja makusteltiin ekan tunnin oppeja. 

Toisen tunnin alussa Jenni itse kokeili Funaa hetken aikaa että hänen on helpompi antaa täsmäohjeita. Ja voi hyvänen aika miten hevonen voi näyttää hienolle sillon ku selässä on ihminen joka osaa istunnallaan tukea hevosta varsinkin kun Funan tasapaino on vielä aika heikko. Pääsin sitten itse selkään ja tuntuma oli heti ihan erilainen. Funa oli selvästi rennompi ja jaksoi paremmin keskittyä annettuihin apuihin. Kokeiltiin uudestaan töltin nostoja ja tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ja sain muutamia pätkiä itsekin istuttua laatutölttiä. Jes! ^^ Lopuksi yritettiin laukannostoja mutta yritykseksi ne vain jäikin kun Funa alkoi olla melko uupunut. Muutaman askeleen sain laukkaa ja sitten katsottiin paremmaksi lopettaa ettei viedä intoa koko touhusta.

Kerroin Jennille ajatuksistani Funan tulevaisuuden varalle ja Funa sai kasakaupalla kehuja liikkeistään rakenteestaan. Näiden kehujen pohjalta pyörittelemäni suunnitelmat saivat seuraavanlaisen suunnan: Kevään aikana kasvatetaan kuntoa ja kesällä tähdätään joihinkin pieniin askellajikisoihin riippuen miten meidän molempien taso riittää. Ehkä mahdollisesti etsitään koulutuspaikka pariksi kuukaudeksi. Askellajit höylätään priimakuntoon ja kesällä 2016 tähtäimessä on se kantakirjaus mikä on ollut alusta asti tavoitteena. Jos sitten sillon samana (2016) kevät/kesänä myös yrittäisi astuttaa uudelleen.. ?

Tästä valmennuksesta ei valitettavasti jäänyt kuvia eikä videota kun oltiin Funan kanssa ihan kaksistaan liikkeellä /:

- Emmi

#29 Hiljaiseloa, myytyjä ja uusia hevosia sekä takaisin satulaan

Niin se vaan kovasti lupas että kirjoitan syksyn mittaan ahkerammin, mutta aikaa ei vaan yksinkertaisesti ei ole ollut ylimääräistä o.O Damn..

Ihan yksinkertainen syksy ei ole ollut pitkästä hiljaiselosta huolimatta. Oskari on kärsinyt jo pidemmän aikaa ripulista ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt sen syyn selvittämiseen. On kokeiltu jos sun mitä lääkkeitä ja madotettu ja kakkanäytteitä on tutkittu ja verikokeita otettu eikä selvää syytä ole vieläkään löytynyt. Nyt sitten viimeisenä kotikonstina kokeiltiin vieroittamista. Vieroittaminenhan olisi muutenkin ajankohtainen näinä aikoina nyt kun Oskari on jo 5kk vanha, mutta eläinlääkäri epäili että varsalla saattaisi olla laktoosi-intoleranssi. Tänään on jo toinen päivä kun Oskari on täysin erossa Funassa ja ihme ja kumma kyllä kakka kestää nyt kasassa! :o Verikokeiden tulos tulee toivottavasti tänään niin tiedetään ettei Oskarissa ole mitään tulehdusta. Pahin pelkoni nimittäin on että se on saanu jostai rodokokki-viruksen mikä pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan... Toinen huoli viime aikoina on ollut Oskarin takapää. Se on takajaloistaan ollut ihmeellinen töppänä ja tosi jäykkä ja eläinlääkärin käydessä eilen hän kokeili ja katsoi myös Oskarin jalat ja huomasi takapolvien olevan väljät. Molempien jalkojen takapolvilumpio muljahtaa pois paikoiltaan jos jalkaa nostaa liian ylös. Se kuitenkin palautuu itsestään paikoilleen kun jalan laskee alas, mutta on varmasti kivulias. Ensiapuna Oskari alkaa nyt saada magnesiumia ja seleeniä jotka vahvistavat jänteitä ja niveliä sekä kevyellä ylä- ja alamäki treenillä aletaan kasvattamaan takajalkojen lihaksistoa että saataisiin vähennettyä nivelen väljyyttä. 

Uh! olihan siinä. Kaiken tämän heppahomman rinnalla ollaan saatu lukuisat yösyömiset kuriin unikoululla plus että koko perhe kävi läpi oksennustaudin ja Niilo on nyt ollut viikon kuumeessa ja tänään sain sille antibiootti-kuurin korvatulehdukseen. Sitten on vielä ollut mystinen ihottuma ja sen vuoksi Niilo on nyt kaksi viikkoa maidottomalla ja munattomalla dietillä ja 22.12 on sairaalalla altistus. Oon kyllä vahvasti sitä mieltä että ihottuma ei maitoallergiasta johdu kun se on niin vähäistä ja pienellä alueella, mutta kiusa se on pienikin kiusa :b Josko ensi vuosi alkaisi himpun verran terveempänä kaikin puolin..?

Niilo on sitten muuten reipas nuoren miehen alku. Poika tuli kuun vaihteessa 8 kk ja kävelee jo tukea vasten. Ensimmäinen sana on vauva, tai sen hän ainakin osaa hyvin matkia. Päivääkään ei ole vierastanut vaan päin vastoin poika on ahkera hurmaamaan naisväkeä ja heltyy ne miehetkin hassuttelemaan ^^

No sitten sitä ratsastusta! Funalla olen tässä syksyn mittaan mennyt muutamia kertoja kevyesti kentällä ja maastossa. Nyt olen ilmottautunut kolmeen askellajivalmennukseen joista kaksi on tammikuussa ja yksi helmikuussa ja tässä alkaisi olla hiljalleen kiire saada pientä kuntoa alle ettei meitä nyt ihan naurettaisiin ulos valmennuksesta :D Eilen mieheni katsoi Niiloa ja sain käydä tallilla ihan kaikessa rauhassa (oli muuten se Oskarin verikoe samaan aikaan). Kentällekki on ehtiny kertyä jo jonkun verran lunta kun se on ollut vähemmällä käytöllä, mutta se ei haitannut yhtään kun Funa vielä toistaiseksi on ollut kengättä. 

Aloitin huolellisella käyntityöskentelyllä kolmikaarisella kiemurauralla aloittaen sen kentän kummastakin päästä. Keskityin siihen että sain kunnon asetukset ja taivutukset kumpaankin suuntaa. Vasemmalle Funa on himpun verran jäykempi kuin oikealle, huomasin sen varsinkin ravatessa. Oli ilo havaita miten paljon Funa on kehittynyt viimeisen vuoden aikana näillä vähilläkin ratsastamisilla. Pikku tamma liikkuu omalla moottorilla eteenpäin ja jaksaa keskittyä tehtäviin ihan toisella tapaa kuin esimerkiksi 2013 syksyllä. Otin kolmikaarisille mukaan pysähdykset aina pituushalkaisijalle. Funa on ehkä aavistuksen verran herkkä pidättäville avuille kun pysähdykset ei oo kovin sulavia vaan se tulee pysähdykseen töksähtäen. Osaan pysähdyksistä Funa jäi ihan jalat levälleen mutta se malttoi kuunnella rauhassa korjaavia pieniä apuja niin että lopuksi sain sen pysähtymään tasapainoisesti ja tasajaloin.

Viime talvena kun en voinut ratsastaa niin tallattiin Funan kanssa kentällä jalkaisin ja opetin sille pohkeenväistön alkeita. Uskaltauduin kokeilemaan vieläkö Funa muistaisi mitä sivulla vievät avut tarkoittavat ja muistihan se. Alkuun väistäminen oli todella jäykkää ja Funa oli hämillään kun ei heti oivaltanut mitä siltä halusin mutta lopuksi riittävällä johtamisella ja kärsivällisellä pohkeella saatiin muutamia askeleita todella sujuvaa väistöä molempiin suuntiin. Wow! en todellakaan olettanut tämän onnistuvan vielä ensimmäisellä kokeilukerralla. Lisäksi sain paikallaan ollessa pyydettyä Funalta parin askeleen verran etuosakäännöstä molempiin suuntiin. Eli olen saanut pohkeen oikealla tavalla läpi. Tästä riemastuneena annoin Funan ravata kiitokseksi isolla pääty-ympyrällä ja venyttää molempia kylkiä. Kun olin mielestäni tyytyväinen Funan olomuotoon lähdin vielä maastoon tekemään loppuverryttelyä. Takametsän hiekkatiellä tutustuttiin vielä Funan töltin laatuun ja se tuntuu ihan sika mahtavalle! Töltti toki vielä helposti rikkoutuu passiksi mutta kunhan meillä alkaa olla kunto kohdillaan niin tästä ponista tulee vielä ihan super.

Kotiin palatessa ratsastaen korkean harjun päällä läpi vanhan kuusimetsän kiitin taas itseäni ja sitä jotai pientä sisäistä vaistoa joka teki päätöksen sillon puoltoista vuotta sitten. Vaikka oli vaikea valita Funan ja Freydisin väliltä niin tätä päätöstä ei oo tarvinnu päivääkään katua. Rakastan tätä tammaa ♥

Ainiin ja sen verran on laumassa tapahtunut muutoksia että syyskuussa siskoni suomenhevonen Essi muutti kirkolle asumaan yhen seniori ikäisen ruunan kaveriksi kun sen tarhakaveri jouduttiin lopettamaan ja näillä näkymin Essi asuu siellä vielä ainakin ensi kesään asti (: Talli on yksityinen kahden hevosen talli ja se on noin kilometrin päässä omasta kodistani, joten Essiä pääsen näkemään ja ratsastelemaan aina kun siltä tuntuu. Myös pitkään Hepovaarassa asunut Kalle löysi uuden omistajan ja Kalle muutti isänpäivää edeltävänä päivänä Halkialle kahden naisen pyörittämälle yksityistallille kahden shettiksen ja issikkavanhuksen kaveriksi. 

Ja jottei hevoskanta nyt ihan kuihtuisi niin viime viikonloppuna meille muutti karsinapaikalle ystäväni shetlanninponi ruuna Lenni. Lennin on tarkoitus olla Oskarin kaverina nyt ainakin siiheksi asti kunnes Oskari lähtee orilaitumelle (: Lenninkään muutto ei olisi voinut parempaan saumaan sattua nyt kun Oskarin vieroitus tulikin eteen ihan yllättäen.

Siinähän sitä taas, paljon kuulumisia viimeisen puolen vuoden ajalta. Nyt en kyllä mene lupaamaan mitään että "tulen taas ahkerasti kirjoittamaan". Se ei välttämättä pitäisi paikkaansa ja ehkä jos en mitään lupaisi niin olisin täällä taas ennen kuin arvaattekaan ;D

Hei sitten rakas Funa päiväkirja
-Emmi


PS. Meitä voi nyt myös seurata instagramissa @tinypieceoftheworld

#26 Robottiratsastaja

Tämä teksti ei jostain syystä suostunut tänne tulemaan kun puhelimella sen tein, eikä se myöskään näkynyt tietokoneella luonnoksissa ): Siksi päivämäärät heittää...

Hei taas! Viime kirjoituksen jälkeen Funa on saanut jäädä jo äitiyslomalle ja olen liikutellut itseäni siskoni suomenhevosella Essillä. Olen kahdesti käyny pääntyhjennys maastossa mut nyt viimeimmäksi eilen 26.6 keskiviikkona ratsastin kentällä ilman satulaa. Voi sitä kriittisyyden määrää ja miten paljon sanomista löysin omasta tekemisestäni. Tein aluksi huolellisen alkuverryttelyn käynnissä. Ratsastin molempiin suuntiin paljon isoja ja pieniä ympyröitä jotta sain vahvasti ravurin mallisen Essin edes hieman notkeammaksi ja rennommaksi. Omassa asennossa huomasin heti puutteita. Pitkä tauko on tehnyt minusta täyden putkiaivon. Yksinkertaisillakin tehtävillä useamman eri avun aikaasaaminen tuntui liki mahdottomalta . Korvissa alkoi kuulua entisten ratsastuksen opettajieni jyly: "aseta, taivuta, ryhti, jalat kiinni, johda sisäohjalla, ulkopohje, nyrkit pystyyn..." ja monta muuta. Päätin siis unohtaa kokonaan sen miten perin Essi kulki (katsoi minua yläkautta silmiin koko alkuverryttelyn ajan) ja aloin pala kerrallaan korjata omaa asentoani. Nenä pois navasta ja katse ylös! Mistä lie jäänyt moinen paha tapa katsoa maata hevosen jalkojen edessä. Otin sen siis ensimmäiseksi mitä lähdin korjamaan. Miksi? Huomasin etenkin ravissa nojaavani liikaa eteenpäin mikä sai aikaan sen että reidet alkoivat puristaa hevosta ja polvet lukkiutuivat. Tasapainoni parani kun nostin katseen ylös. Ihan huomaamatta myös Essin kiireinen ravi rauhottui kun en enää omalla istunnallani vaikeuttanut liikkumista. Robottiratsastaja Toinen paheeni on etten istu suorassa. Valun vasemmalle ja volteilla sekä vasemmassa kierroksessa kulmissa huomaamatta vasen kylki kutistuu ja oikea venyy sen sijaan että kiertäisin ylävartaloa. Annoin Essille hetkeksi vapaammat ohjat ja venyttelin molempia omia kylkiä sekä tein ylävartalon kiertoja muistuttaakseni keholleni mikä on oikea suunta. Otin uudelleen ohjat tuntumalle ja jatkoin työskentelyä ensin käynnissä tehden paljon voltteja. Valmistauduin volttiin puolipidätteellä ja mielikuvalla robottiratsastajasta joka robottimaisesti kiertäisi ylävartaloaan voltin suntaan. Kun pidin kädet omilla paikoillaan voltin ratsastus sujui kuin itsestään: sisäkäsi johtaa ja vähän myötää automaattisesti, ulkokäden ohja napakoituu/antaa tuen ja kääntää hevosen, paino siirtyy aavistuksen sisäpuolelle mikä myös kertoo hevoselle minne mennään, sisäpohje antaa tilaa ja ulkopohje kääntää. Kaikki vain siksi että kiersin ylävartaloa sinne minne olin menossa. Tämä lyhensi muistettavien asioiden listaa jo monella kohdalla kun kaiken sai tiivistettyä ajatukseen robottiratsastaja. Tätä samaa ajatusta soveltaen sain vihdoin ja viimein pohkeenväistöt sujumaan suoraan ja kiirehtimättä kun katse ja napa olivat menosuuntaan. Istu alas Jatkoin seuraavaksi työskentelyä ravissa kahdella isolla ympyrällä tehden kahdeksikkoa. Tämä tehtävä haastoi jälleen tasapainoani joka olisi mielellään jatkanut kokoajan samalla ympyrällä sen sijaan että joka ympyrän jälkeen vaihdettiinkin suuntaa toiselle ympyrälle. Ensimmäiset kahdeksikot oli ihan hirveitä kun tuntui siltä että oma vartalo ei ymmärrä suunnanmuutosta ei sitten millään. Aloin tehdä aluksi ympyröiden väliin pitkän suoristuksen, mikä helpotti jo vähän mutta lopullinen oivallus oli istua alas. Niin siis en tietäkään kyennyt keventämään koska menin ilman satulaa vaan nyt on kyse vain askeleesta, yhdestä ainoasta raviaskeleesta koko suoristuksen aikana. Tuon askeleen aikana kuvittelin siirtäväni hevosen laukasta käyntiin. Sain itselleni ääneen "istu - alas". Istu sanan kohdalla korjasin ryhtini ja alas sanan kohdalla istuin voimakkaasti alas ja liikettä vastaan eli periaattessa tein puolipidätteen pelkällä istunnalla. Sen jälkeen taas robottimaisesti käännyin uuden ympyrän puoleen eikä tasapainon kanssa enää ollut ongelmia suunnan muuttuessa. Kiitä myös itseäsi Monessa paikkaa missä olen pitänyt tunteja tai ollut niitä katsomassa kuulen monen ratsastajan moittivan itseään ja kritisoimaan itseään tai mikä pahinta sanoo ettei osaa ratsastaa. On hyvä että kriittisesti arvioi omaa taitoaan ja ratsastustasoaan mutta pitäisi osata myös kannustaa itseään. Tunnin alussa löysin paljon asioita joihin en ollut tyytyväinen (jäi niitä vielä tunnin jälkeenkin) mutta huomasin että kun sain nuo muutamat palaset ohjattua oikeeseen suuntaan niin tunnin lopussa allani oli hevonen joka asettui, taipui, kulki rennosti eikä enää mulkoillut yläkautta silmiin. Ja ei, en koko tunnin aikana kiinnittänyt Essin asentoon mitään huomiota ainoastaan omaan asentooni ja apujen käyttöön. Kiitokseksi vein Essin loppukävelylle lyhyelle maastolenkille lähimetsään.

#22 Synnytyksen jälkeen

Tänne on jo moneen otteeseen pitänyt tulla päivittämään kuulumisia, mutta pieni mies on pitänyt niin kiireisenä että nyt vasta sain sopivan rakosen kun Sintti nukkuu eikä kotona ole kiireyslistalla muuta kuin ruoan laitto.

Lauantaina 29.3.2014 klo 10:55 Syntyi meidän pieni Sintti! Kaksi viikkoa yli lasketunajan käynnistyksen kautta. Painoa 3970g ja pituutta 50 cm. Nyt poika on jo 5,5 viikkoa vanha (oho! aika menee aika vauhilla) ja tähän aikaan on ehtiny mahtua monta itkua ja naurua, mutta kuitenkin niin että enimmäkseen ollaan naurettu <3 

Kirjoitan ihan omat postaukset aiheista Synnytys, Juupas eipäs - imetys ja Itku, parku, koliikki?

Mutta sitten tämä meidän toinen mamma Funa. Äiti kertoi että tamma on alkanut melkein mahdottomaksi kun liikuntaa ei ole ollut ja kauran määrää lisäiltiin pikkuhiljaa niin että tamma saa sitä nyt 4dl iltaruoan yhteydessä, siispä liikkeelle oli päästävä ja äkkiä. Ensimmäisen kerran puoleen vuoteen nousin Funan selkään 2 viikkoa synnytyksen jälkeen ja olo oli ihan mielettömän hyvä niin fyysisesti kun mieleltäki. Paikkoja ei kolottanut ja uskalsin Funaa testailla kentällä jopa ravissa ja töltissäkin. Mieli kuitenkin halaji maastoon ja koska kentällä meno sujui niin sitten suunnattiin talon takaa metsään. Äitini lähti vaunuja työntäen mukaan varmistamaan että kestäisin selässä. 

Voi vitsi sitä tunnetta kun pääsi istumaan oman helmen kyytiin kun talven mittaa oli vain kentän laidalla katsonut ja ihastellut. Liikkeet tuntu just niin mahtaville miltä ne oli omaan silmään näyttäneetkin. Mira on tehnyt hienoa työtä kouliessaan Funaa, siitä hänelle iso kiitos! Pakko myöntää että omia lihaksia on joistain paikoin kadonnut ja tasapaino aavistuksen heikentynyt mutta siitä huolimatta kestin Funan riemupukkien kyydissä kun annoin tamman laukata pitkään ylämäkeen. On tauossa ollut kuitenkin positiivisiakin asioita nimittäin jostain alkualkoijen ratsastuksesta on jäänyt paha tapa puristaa satulaa reisillä ja lukita lonkat, mutta nyt tauon jälkeen väärä lihasmuisti on ainakin vähän hiipunut. Ehkä omaa asentoa on tästä helpompi lähteä rakentamaan uudelleen paremmalle pohjalle (?)

Tuon ratsastuksen jälkeen olen mennyt viikonloppuisin ja pääosin maastossa. Funa ehti kuitenkin lomailla 6-7 viikkoa ja laskettuun aikaan on jäljellä enää 9-10 viikkoa niin äitin kanssa tuumattiin että on turhaa lähteä rakentamaan nuorelle hevoselle hirmuista kuntoa nyt viime metreille vaan liikutaan kevyesti tamman jaksamisen mukaan.

Funa syö nyt tällä hetkellä 

          1dl progut

          1dl pellavainen - rouhetta

          3dl mineral plus- kivennäistä

          4dl kauraa

Sekä kuivaa heinää vapaasti. Mietin siirtymistä joko BlackHorsen tammarehuun tai breederiin mutta kyselyrinkiä tehdessäni sain huomata että tämänhetkinen ruokavalio on Funalle passeli eikä sen kummempia muutoksia sitten tehtykään vaan ainoastaa kaura lisättiin. Noin kuukautta ennen varsomista lisätään ruokavalioon vielä pikkuhiljaa Racing Protein että maitoa alkaisi tulla riittävästä ja olisi varsalle ravinteikasta. 

Funan maha kasvaa hitaasti ja varmasti. Vielä en ole tuntenut varsan liikkeitä, mutta niitä tuskin tarvitsee enää pitkään odotella. Millään ei malttaisi odotella sinne heinäkuun puoleen väliin kun saa Facebookista jatkuvasti lukea varsauutisia ja nähdä kuvia pikkuhepoista <3

No tässähän tätä! Päivityksiä alkaa taas tulemaan tasaiseen tahtiin, joten palailen pian kirjoituspöydän ääreen!

- Emmi