#21 Valmistautumista ja viimeiset kuulumiset

Tänään on Sintin laskettuaika, joten uskaltanen lupailla että tämä on viimeinen päivitys ennen synnytystä. Keskiviikkona sanoin sen jo ääneen: "On vähän sellanen olo ettei tarvia pitkin odotella, tuskin edes viikonlopun yli". Noin nyt se on täälläkin, jos vaikka aavistukset osuisivatkin oikeaan (; Ajatukset pyörii ja myllertää eikä järjen juoksua taida saada kiinni vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on itselleni iskenyt oikea kyselyikä. Milloin ja miten synnytys alkaa? Miltä supistukset tuntuu? Meneekö kaikki hyvin? Kuinka paljon se koskee? Miltä Sintti näyttää? Osaanko olla äiti? Ehitäänkö sairaalaan? Onhan kaikki valmista? Ensimmäiset vastaukset saanen varmaan ihan pian.

Aikaa olen kuluttanut suurimmaksi osaksi kotosalla. Viime viikonloppuna siivoiltiin koti puhtaaksi, pesin saunan ja alotin ikkunoiden pesua sekä pihan haravointia. Olo on ollut hyvä ja tuntuu siltä että Sintti on painunut jo niin alas että närästys on taakse jäänyt harmi. Koko raskausaika on mennyt tosi harmittomasti. En ole kärsinyt pahoinvoinnista, olen saanut syödä kaikkia ruokia, ei ole ollut mitään mielitekoja, ei ole ollut kipuja tai turvotuksia ja maha on ollut kokoajan aika pieni ja kasvanut maltilla. Silloin kun mieheni kanssa alettiin lasta yrittämään kuvittelin viettäväni ensimmäiset 3 kuukautta pää pöntössä, raivoavani kuin hullu jokaisesta asiasta joka ei mene mieleni mukaan ja himoitsevani mitä ihmeellisimpiä makuyhdistelmiä ja nyt olen ollut ihan äimänä että tässäkö se nyt sitten olikin? Toivottavasti synnytyskin menee tämän saman kaavan mukaan, helposti ja nopeasti.

Vaikka maha toki on painava ja valvottaa yöllä kun kyljen kääntäminen tekee toisinaan kipeää niin vielä ei ole tullut sellaista oloa että haluaisin tästä mahasta eroon nyt ja heti. On kuitenkin asioita joita kovasti kaipaan ajalta ennen mahaa kuten: mahallaan makaaminen, mahtuminen vanhoihin vaatteisiin, varpaisiin ylettäminen, etten puhisisi kuin pieni veturi jokaisesta urheilusuorituksesta, pystyisin saunomaan kunnolla ilman heikotusta ja että voisin halata miestäni tuntematta itseäni ihan muumiksi.

Mitä pakkasin sairaalakassiin?
Oma reppu sisältää lähinnä vain ne mitä tarvitsen kotiin lähtiessä: Vetoketjullinen pitkähihanen paita, pitkät collegehousut, välihousut, 2x imetysliivit, imetystoppi ja -paita, 2x alushousut, 2x sukat, terveyssiteitä (päivä ja yö) suoristusrauta, meikkipussi (joka sisältää lääkkeet ja vitamiinit), hammasharja ja-tahna, ponnari ja pinnejä, shampoo ja hoitoaine. Mukana on varmasti myös turhaakin koska mukaanhan lähtevät myös ne vaatteet jotka on päällä synnytykseen lähtiessä, mutta mieluummin niin että on valinnanvaraa kuin että istuu pitkän kotimatkan hiertävissä vaatteissa.

Vauvan kotiinlähtövaatteet pakkasin myös valmiiksi ettei tarvitse kuin napata kori mukaan ja tiedän että en varmasti tarvitse muuta ja tosiaan korin sisältö on aika massiivinen ihan johtuen pitkästä kotimatkasta jota taitetaan ainakin 1,5h jos ei tarvitse mihinkään pysähtyä. Siksi varasin vaatetta enemmän mukaan jos sattuu kakkavahinko niin Sintille saadaan vaihdettua puhtaat vaatteet ylle. Toisekseen en yhtään tiedä että minkä kokonen Sintti on niin vaatetta on nyt sitten normaalille ja vähän isommalle vauvalle.

Vauvan korin sisältö: vastasyntyneen vaippoja, liivinsuojuksia, talkkia, sinkkivoidetta, 50 ja 56 cm paksummat kangashaalarit, sukat, virkatut tossut, 2x 50cm body+potkuhoususetti, 2x kietaisupaita, 50cm housut, 56cm potkuhousut, 56 ja 60cm bodyt, ensilelu, kypärämyssy, ohut pipo, paksu pipo, valmiiksi keitetyt tutit (muovirasiassa) ja tuttipullo. Sekä tuoreelle äidille ja isälle alkoholiton kuohuviinipullo ja viinilasit ♥ Turvaistuin on ollut kiinni autossa jo viikon ja turvaistuimessa on paikallaan thermofleese-makuupussi sekä toppatöppöset ja -rukkaset. Enää on pakkaamatta kaukalon kanssa yhteensopivat matkarattaat.

Mitä muuta? Mukaan lähtevät varmaankin aamutossut ja villaviltti koska en ole aamutakki-ihmisiä. Viimeisin Hippos ja SIHY:n lehti, niitä olen pantannut lukemiseksi sairaalaa varten. Kamera ja käsilaukku. Kuulostaa äkkiseltään kokonaiselle muuttokuormalle mutta aika pieneen tilaan kaikki tarvittava mahtui.

Toivottavasti seuraavaa päivitystä pääsen kirjoittamaan pian pikku Sintin kanssa.
-Emmi

#20 Haastettu

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

11 ASIAA MINUSTA:

1.  Lempiaineitani koulussa oli matikka, kemia ja fysiikka koska pärjäsin niissä.

2. Heppailun lisäksi harrastan pienesti metsästystä. Olen suorittanut metsästäjätutkinnon ja metsästys on painottunut enimmäkseen meidän kahden koiran käyttöön luolapyynnissä.

Koukku ja Tyyne

3.  Sen jälkeen kun valmistuin hevosenhoitajaksi olen tehnyt täysin muun alan töitä kuten ajanut kauppa-autoa ja ollut vanhempieni metallialan yrityksessä jokapaikan höylä.

4.  Tunnustan kuuluvani "Viimetipan hengenheimolaisiin" vaikka kuin asioita ennalta suunnittelisin niin toteutus jää aina viimehetkille.

5.  Olen näppärä käsistäni ja osaan tehdä kaikenlaista, kärsivällisyys ei vaan aina tahdo riittää viimeistelyyn ja hienosäätöihin.

6.  Olen toivottoman huonomuistinen! Siksi kouluratsastus ja siinä kilpaileminen on enemmän minun juttu kun voin radan opiskella jo hyvissäajoin, tosin aina sekään ei riitä :D Olen kolmesti unohtanut radan K.N.Specialissa...

7.  Olen läheisissä väleissä vanhempieni kanssa. He ovat minulle tärkeitä.

8.  Rakastan koneita, mitä isompi ja kovaäänisempi moottoriväline sen parempi. Tykkään ajaa traktorilla, kuorma-autolla, moottorikelkalla ym.

9.  Olen tyytyväinen siihen mitä olen ja missä tilassa elämäni on tällähetkellä.

10.  En malta odottaa oman lapseni ja Funan varsan syntymää

11.  Olen enemmän kesä- kuin talvi-ihminen. En tykkää siitä että on kylmää ja pimeetä

VASTAUKSET 11 KYSYMYKSEEN:

1. Miten päädyit pitämään blogia? 

Ajatus blogin pitämisestä oli houkuttanut jo pitkään, mutta ei ollut oikein kunnon aihetta. Nyt sit kun Funan kanssa ollaan kohta äitejä molemmat niin ajattelin se olisi sellaista aikaa jonka haluaisin tallettaa jonnekkin päiväkirja tyyppisesti.

2. Millaisia blogeja itse seuraat? 

Seuraan blogeja joissa aiheet ovat hyvin pitkälle samat kuin itselläni: hevoset, islanninhevoset, kasvatus, jalostus, koulutus ym.

3. Jos sinut lähetettäisi autiolle saarelle 10 vuodeksi asustamaan ja saisit ottaa mukaan soutuveneeseen mahtuvan määrän mitä vain haluat, niin mitä veneestä löytyisi?

Onko se vene täynnä sitä yhtä valitsemaani asiaa vai kaikenlaisia asioita kunhan ne mahtuvat veneeseen?

Jos se on vain yksi asia niin ottaisin veneen täydeltä pressuja, mutta jos täyttäisin veneen asioilla jotka sinne mahtuvat niin mukaan lähtisi mieheni, koirat, sintti, pressuja, makuupusseja, kalastustarvikkeita, kirves, köyttä, tulikivet, kylmälaukku, pari kattilaa ja pannu.

4. Miten pärjäisit, jos maailmasta katoaisi hetkellisesti (vuodeksi esim) sähkö ja polttoaine?

Ihan alkuun vois tehä tiukkaa, mutta kyllä minä pärjäisin. Meidän omakotitalo tuskin olisi asuttava ilman sähköä, joten varmaan muuttaisimme vanhempieni luo. Veden saa kaivosta ja ruokaa voi tehdä puuhellalla. Hevosia on muutama, joten niillä pääsee liikkumaan sen mitä tarvitsee.

5. Jos sinun pitäisi nyt heti paikalla luetella viisi omistamaasi esinettä/tavaraa, jotka ovat täysin turhia, mitä ne olisi?

Hiustenkuivaaja, suoristusrauta, telkkari, tietokone ja ja ... kello

6. Mitä maailman parannusta koittaisit toteuttaa, jos saisit mahdollisuuden siihen?

Jos kaikki uskonnot saisi pyyhittyä pois niin moni sota olisi jäänyt käymättä, mutta sitä tuskin pystyy tekemään.

7. Millainen olisi unelma kotisi? (maalla,kaupungissa, etelässä, meren rannalla..mökki, linna, kartano...?)

Tällä hetkellä kotina on 108 neliöinen omakotitalo pienen kylän keskellä, lyhyt matka kauppaan, töihin, vanhempieni luo ja tallille. Omaa pihaa on sen verran että siinä hoitaa ryytimaata. Paremmin voisi enää olla jos paikka olisi järven rannalla muttei se ole niin tärkeää kun järvelle ei ole pitkä matka muutenkaan.

8. Jos saisit toivoa mitä vaan seuraavaksi syntymäpäivälahjaksesi, mitä se olisi?

Kelloon lisää tunteja

9. Söisitkö hevosen lihaa?

Söisin ja olen syönyt. Hevosen liha on hyvää. Saatiin sitä joskus metsästyskaverilta joka oli käynyt lopettamassa tuttunsa hevoset, osa oli säilötty purkkiin ja osa oli ihan perinteisenä metwurstina. Omien hevosten syömiseen kynnys voisi olla liian iso, ne menee vähän samaan kategoriaan koirien kanssa.. Boikotoin myös Venäjällä tuotettua hevosenlihaa johtuen ihan epäinhimillisistä teuraskuljetuksista.

10. Kuka julkkis olisit?

En varmaankaan kukaan. En haluaisi vahtia omia sanomisia tai tekemisiä kohun pelossa.

11. Kissa vai koira?

Koira. Jostain syystä kissojen kanssa ei vaan kemiat pelaa

MINUN 11 KYSYMYSTÄ MUILLE:

1. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

3. Jos saisit palata johonkin aikaan, mikä tuo aika olisi ja mitä silloin tapahtui?

4. Mikä on salainen haaveesi?

5. Jos voisit lähteä nyt ihan mihin vain, minne menisit?

6. Mikä on lempiherkkusi?

7. Mikä vuodenaika olisit, miksi?

8. Pahin tapaturma / onnettumuus mikä sinulle on sattunut?

9. Mikä eläin olisit?

10. Miksi kirjoitat blogia?

11. Millaisia blogeja tykkäät lukea?

JA HAASTE LÄHTEE:

1. Ruuhkavuosiratsastaja

2. Hepovaaran tarinoita

3. Putteprojektia ja viiden vaihteen viilausta

4. Eskerin elämää

5. Our souls are one

6. Riding Puzzles

7. Peltolan Ponipysäkki

8 - 11. Haasteen saavat tehdä ne jotka haluavat (:

#19 Suuria suunnitelmia!

Ihan alkaa sormia syyhyttää, kun selaan SIHY:n tulevan kesän tapahtumia ja kurssitarjontaa. 
Itseäni kiinnostaisivat 
Kurssit:
Jalostuskoulutusta peruskurssi taso.1 (12.4.2014)
Jalostuksen näyttelykurssi (11.5.2014)

Tapahtumat:
Jalostusnäyttely 1 (17-18.5.2014)
Askellajiratsastuksen SM-kisat Ypäjällä (4-6.7.2014)
Jalostusnäyttely 2 (19-20.7.2014)

Koulutukset:
Askellajikurssi kaikentasoisille ratsukoille, Ankin-talli (16-18.5.2014)

Nyt sinä joka luet tuotaa listaa ajattelet varmaan että "höhlä, sinulla on pieni lapsi ensi kesänä" :D Niin on ja siitähän se suuri suunnittelu saikin alkunsa. Askellajikurssista äitini kanssa puhuttiin jo viime syksynä. Omat taidot askellajipuolella kun ovat lievästi sanottuna ruosteessa niin jostain sitä oppia olisi haettava ennen kun alkaisin itse Funaa ratsastamaan tamman varsomisen jälkeen. Äiti oli ihana ja lupasi lähteä kurssille mukaan vauvan vahdiksi, mikäli Anni hoitaisi meidän omat hevoset tuon viikonlopun ajan. Kuitenkin osallistuminen tuohon Ankin-tallin koulutukseen tarkoittaa ensimmäisen jalostusnäyttelyn hylkäämistä, koska ne ovat samana viikonloppuna. Myös ajatus toisesta jalostusnäyttelystä joudutaan unohtamaan, koska Funan laskettuaika sattuu niille päiville ja haluan olla paikalla kun ensimmäinen varsani näkee päivänvalon.

Näin! Tapahtumista jää siis jäljelle SM-kisat Ypäjällä. Siinä on miun tulevaisuuden maali, johon tulen tähtäämään joko Funan tai Funan varsan kanssa mikäli luoja niin suo. Siksi olisi kiinnostavaa käydä jo ennalta katsomassa millainen tapahtuma tuo oikein on ja saisin jotain konkreettista pohjaa haaveilleni.

Sitten on enää jäljellä nuo kurssit. Ensin mietin että miten ehtisin kahmaloida läpi kaiken mikä minua kiinnostaa ja älysin ettei minun välttämättä tarvitsisikaan. Onhan minulla pikkusisko Anni. Anni opiskelee Harjussa hevosenhoitajaksi suuntautumisenaan kasvatus. Voisin kysellä olisiko Annilla mielenkiintoa käydä kursseilla ja opiskella tuota islanninhevospuolta sekä mahdollisesti tähdätä kesällä 2015 siihen että käyttäisi Funan ja mahdollisesti Funan varsan jalostusnäyttelyissä!

Nyt vain pitäisi viedä ideaa eteenpäin kotitallilla äitille ja Annille ja tietenkin toivoa että tähdet asettuu just sopivasti riviin kuun ja planeettojen sun muiden kanssa että päästäisiin käymään edes askellajikurssilla tai SM-kisoissa jos ei molemmissa. 

Voi Sintti parka, se ei vielä tiedäkkään minkälaisen touhuäidin matkaan onkaan joutunut ♥
-Emmi

#18 Ahdistus ja masennus

Vaikea aihe... Mutta yritän nyt uskaltaa avautua tästä 'julkisesti' ensimmäisen kerran.

Pelkään talvea ja kevättä, koska ne jo useana vuonna ovat tuoneet tullessaan pelkoa, ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Pelkään kuolemaa ja jostain syystä tuo kaiken loppumisen pelko iskee ensimmäisen kerran viimeistään keväällä useamman viikon kestävänä jaksona, joka tähän asti on onneksi loppunut juuri kun en enää jaksaisi enempää. Sen lisäksi että tuo kaiken loppumisen pelko ahdistaa pelkään myös että unohdan elää kun en saa mielenrauhaa peloltani.

Kun tuo kausi iskee pelkään olla yksin, pelkään lukea uutisia tai lehtiä, pelkään katsoa telkkaria, elokuvia tai kuunnella radiota, pelkään tavata ihmisiä koska tiedän että yksikin tahaton sana, lause tai tarina voi laukaista paniikkikohtauksen. Olen hädin tuskin puoliakaan omasta itsestäni, silkka haamu. Kaikista pelottavinta on se että toisinaan luovuttaminen tuntuu ajatuksena helpommalta kuin pelossa eläminen. Kynsin ja hampain roikuin kiinni jokaisessa positiivisessa hetkessä ja vaalin kaikkia muistoja peläten että unohtaisin jotain tärkeää. Pelkäsin jokaista vastoinkäymistä ja menetyksiä. Jo muutamana vuonna talven ja kevään yli on kantanut ajatus siitä että kesä tulee, koska kesällä näitä oireita ei ole ollut. Kesä kuitenkin on lyhyt, syksy tulee ja alan kuumeisesti miettiä millä selviäisin hengissä taas seuraavan talven yli.

Mieheni ja äitini tietävät ahdistuksesta. Jo puolesta sanasta mieheni osaa aavistaa milloin on liian paha olla ja hän suojelee minua maailmalta. Äidilleni olen itkenyt pois pahaa oloani ja pyytänyt että auttaa minut ammattiauttajan luo, mutta olo on tähän mennessä lauennut juurikin niihin päiviin, enkä vielä ole käynyt puhumassa yhdenkään lääkärin kanssa. Kerran työterveyshuollossa purskahdin itkuun ja koko olemukseni suorastaan huusi apua, mutta työterveyslääkäri ei osannut tehdä muuta kuin täytättää itsetuhoisuustestin ja antaa puhelinnumeron, johon voisin soittaa jos tunnen tarvetta puhua jollekin.

Luultavasti elämäni pelastus on mahassani kasvava ihmisen alku. Jos en olisi vielä tullutkaan raskaaksi ei alkuraskauden ylitsepääsemätöntä väsymystä olisi kukaan alkanut tutkia sen tarkemmin. Kun sain lähetteen perusverenkuvaan pyysin että jos kilpirauhasarvot tarkastettaisiin myös ihan vain varmuuden vuoksi ja sieltä löytyikin syyllinen väsymykseen, kilpirauhasen vajaatoiminta. Thyroxin lääkitys aloitettiin heti, koska vajaasti toimiva kilpirauhanen voisi aiheuttaa keskenmenon ja kasvuongelmia lapselle. Nyt puoli vuotta Thyroxin kuurilla olleena olen huomannut että edes aavistuksia jokatalvisesta masennuksesta ei ole ollut vaikka vastaan on tullut suuriakin takapakkeja ja menetyksiä. On toki vieläkin aikaista sanoa oliko kilpirauhanen syyllinen, mutta vajaatoiminnan tiedetään aiheuttavan masennusta. Ainakin tahdon uskoa, että masennus ja paniikkikohtaukset ovat nyt taakse jääneitä.

Olo tällä hetkellä on kevyt ja huojentunut. Onnellisempi olisin vain jos tämä olisi huomattu tutkia aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, varsinkin kun mitään peruuttamatonta ei päässyt tapahtumaan. Enää en pelkää tulevaa vaan odotan terve jännitys rinnassa kihelmöiden. En tosin vieläkään katso uutisia tai lue lehtiä, mutta palaan takaisn elämään pikkuhiljaa.

-Emmi

#17 Operaatio Varsa

Nyt kun ei ole hirveästi kuulumisia niin voisin kasata pakettia meneillään olevasta varsa-projektista.

Syksy 2012 Idean siemen

Mieleen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus omasta varsasta. Varsottamista on meidän tallilla yritetty muutamaan otteeseen aiemminkin. Shetlanninponitamma P.J. Pepperone eli Peppi oli yhden kesän Niemenpellon tallilla Mikkelissä astutettavana orista Diplomat, mutta ei kuitenkaan tullut kantavaksi ja myöhemmin Mikkelissä Relanderin tallilla oli astutettavana islanninhevostamma Apena frá Sandhólaferju, tutummin Rakel, mutta sillä reissulla tamma sai vain herpeksen. Rakelille varattu ori oli Geysir frá Sahala. Varmaan suurin syy siihen miksi Rakel ei jäänyt kantavaksi oli tamman lievä ylipaino. Jälkikäteen ajateltuna on ehkä parempikin ettei kumpikaan tamma tullut kantavaksi tuolloin kun miettii että vuosi Rakelin astutus yrityksen jälkeen minulla alkoi koulunkäynti Harjussa ja aikaa nuorelle hevoselle olisi ollut hyvin vähän ja niin monen hevosen pitämisestä aiheutunut työnmäärä olisi ollut äidilleni kohtuuton kun kuitenkin leipätyö oli muualla kun kotipihassa.

No kuitenkin nyt näytti sille että aikaa olisi hyvin ja pihassa kaksi oli kaksi siihen sopivaa tammaa Funa ja Freydis. Äitille hiljalleen esittelin asiaa ja sain luvan alkaa etsiä molemmille tammoille sopivaa oria. Idea oli vielä kuumottavampi siitäkin syystä että saisin toisen varsoista omaksi jos hoitaisin toisen tamman astutuskulut itse.

Kevät 2013 Orin etsintää

Illingur frá Tóftum

Meni monta päivää, iltaa ja yötä selaten World Fenguria ja Nordic Ishingste katalogia ja molemmille tammoille sopivaa oria etsien. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä määrin että toisen tamman myyntiä harkittiin hyvinkin vakavasti ja minun oli tehtävä päätös kumman tammoista haluaisin varsalleni emäksi, koska vain toinen astutettaisiin. Vielä muutama uneton yö ja päätös oli selvä. Freydis lähtisi myyntiin. Freydis oli rakenteeltaan parempi kuin Funa ja astutus tietäisi sitä että tamman saanti näyttelyihin ja kantakirjaukseen viivästyisi jos se jäisi meille varsomaan niin oli selvää että Freydisille etsittäisiin koti jossa se pääsisi mahdollisimman pian esiintymään maailmalle.

Grasteinn frá Brekku

Funalle löysin täydellisen orin Ruotsin puolelta, jonka ihan ehdottomasti olisin halunnut varsani isäksi. Tuo unelma isä oli Illingur frá Tóftum. Illingurilta ei vaan valitettavasti saanut siirtospermaa viime kesänä. Ori olisi kyllä astunut luonnonmenetelmällä ja Funa saikin kutsun orin luo Pohjois-Norjaan 1,5h ajomatkan päähän Kilpisjärveltä, mutta matka oli meille liian pitkä lähteä taittamaan, joten jouduin hylkäämään ajatuksen kirjavasta isäehdokkaasta. Tästä ei menty montaa kuukautta eteenpäin kun löysin Grasteinn frá Brekkun, orin jolla Funa sitten kesällä astutettiin. Eikä valinta mennyt ihan pieleen nimittäin World Fengurin 'dream pedigree' ohjelmaan on tullut lisäys jolla näkee omalle tammalle sopivat oriit paremmuusjärjestyksessä ja Grasteinn oli Funalle toiseksi paras vaihtoehto ihan mielettömillä pisteillä (;

Kesä 2013 Mutkia matkassa

(Tein muuten kaameen havainnon; miun viime vuoden kalenteri on hukkunu...) Ankin tallin ja Grasteinn frá Brekkun omistajan Anki Väyrysen kanssa tehtiin sopimus Funan astuttamisesta / siementämisestä  heti kesän alkuun. Funan kiimoja ei tarvinnut pitkään seurailla kun ensimmäinen näytti jo merkkejä olemassaolostaan toukokuun puolessa välin. Kiiruusti eläinlääkäri kävi tamman meillä kotona ultraamassa ja totesi kiiman olevan siinä vaiheessa että siemeniä oli saatava ja pian. Heti seuraavana päivänä Anki laittoi linja-autokyydillä tärkeän paketin kohti Pohjois-Karjalaa. Iltapäivällä kuuden maita pakattiin Funa koppiin ja Annin kanssa lähdettiin paikallisen Matkahuollon toimipisteen pihaan odottelemaan linja-auton saapumista.

 
Pieni styroksilaatikko sisälsi kaksi kylmäkallea sekä kaksi ruiskua varsansiemeniä. Funan kanssa matkattiin naapuripitäjään jossa eläinlääkäri otti meidät vastaan omalla kotitilallaan. Arveltiin tulevan edullisemmaksi ajaa tamma itse eläinlääkärille kuin ajattaa eläinlääkäri käymään meillä, matkaa kun kului edestakaisin ajoon vähän yli 100 kilometriä.

Sitten sitä vain odoteltiin melkein kolme viikkoa ja lähdettiin Funan kanssa käymään eläinlääkärin luona ultrauksessa. Jännitti ihan hirveästi, kesäkuun ensimmäinen viikko takana ja seuraavana päivänä oli miun synttärit. Maailman paras lahja olisi ollut kuulla että Funa on kantavana, mutta ei. Tällä kertaa ei tärpännyt ja eläinlääkäri katsoi Funan follikkelin näyttävän sille että seuraava siemennysajankohta olisi parin päivän päästä. Soitin huonot uutiset Ankille ja sovittiin että parin päivän päästä uudelleen. Matkahuollon kassalla olleen neidin ilmeet oli hyvät kun kysyin osasiko hän arvata mitä kaikkea linja-autojen kyydissä saattoikaan kulkea :D

Taas kolme viikkoa eteenpäin (nyt elettiin jo heinäkuun alkua) ja ajettiin eläinlääkärin luo ultrattavaksi. Tyhjä! Tamma oli taas jäänyt tyhjäksi.. Nyt jo vähän nieleskelin itkua, epäreilua! Odotukset oli korkeella, mutta tää tuntu olevan ihan miun tuuria. Olisi mahdollista yrittää vielä kerran, odottaa vielä kolme viikkoa ja huomata että kesä on ohi ja tamma ei välttämättä jäisi tänä kesänä edes kantavaksi. Puhelin kuumana soittelin rinkiä äitin ja Ankin kanssa ja vielä oli olemassa se mahdollisuus että tamman ajaisin Kirkkonummelle orin luo, Funa astutettaisiin siellä ja Ankin tallin oma eläinlääkäri valvoisi tilannetta. Sinne siis!

18.7. Lähdin mieheni kanssa viemään Funaa Kirkkonummelle 400 kilometrin päähän. Kun aamulla lähettiin jo kukonlaulun aikaan niin oltiin jo puolen päivän maita Kirkkonummella. Funa selvisi matkasta hyvin vaikka oli kuuma päivä ajella ja Funa oli kopissa ensimmäistä kertaa ihan yksinään. Sinne se jäi, miun pieni tamma.. 

Muutaman päivän sisällä tallin eläinlääkäri tarkasti Funan ja katsoi ettei kaikki ole nyt niinkuin pitää. Follikkeli kyllä kypsyy normaalisti ja munasolu irtoaa ajallaan mutta kohtu ei kasvata minkäänlaista liimapintaa mihin monasolu voisi tarttua vaikka se hedelmöittyisikin. Kyseessä oli valekiima ja eläinlääkärin mukaan luultavasti kesän aiemmatkin kiimat ovat olleet juurikin näitä valekiimoja. Ankin eläinlääkäri sekä Anki itse olivat sitä mieltä että syyllinen näihin valekiimoihin oli ehdottomasti kuuma ja kuiva kesä, se on kuulemma saanut monen muunkin tamman kiiman sekaisin ja varsinkin nuorilla hevosilla saanut kiiman jäämään kokonaan välistä. Meillä kotona Funaa hoitaneen eläinlääkärin olisi pitänyt tämä asia huomata, varsinkin kun on enemmän hevosiin erikoistunut. 

Harmaa pilvi kulki pariviikkoa pääni yllä ihan johtuen mielipahasta. Anki ehdotti että Funalle voitaisiin aloittaa hormonihoidot ja sitten normaaliin kiiman aikaan tammalle annettaisiin kiimankatkaisupiikki joka toivonmukaan saisi aikaan kunnollisen kiiman. kuukauden verran eläinlääkäri kyttäsi sopivaa ajankohtaa ja hormonihoidot aloitettiin. Viimein 7.8. eläinlääkäri soitti ja kertoi että Funa vastaa hormonihoitoihin halutulla tavalla ja tammalle annettaisiin nyt kiimapiikki. Sitten vain odoteltiin follikkeli kehittyisi sopivan kokoiseksi. Viikkoa myöhemmin sain Ankilta riemuviestin: "Funa on päästy astuttamaan! Ylihuomenna uudelleen". Tuo viesti tarkotti myös sitä että Funa saataisiin hakea viikonloppuna kotiin. Eläinlääkäri varmisti vielä uudelleen että munasolu on varmasti irronnut ja ajankohta astutukselle on ollut oikea. Lauantaina 17.8. suunnattiin äitin kanssa auton keula kohti Kirkkonummea ja haettiin Funa kotiin.

Syksy 2013 Valoa tunnelin päässä

Hiukan pelonsekaisin tuntein odottelin laskua Ankin eläinlääkäriltä, mutta täysin turhaan! Ankin eläinlääkärin kuukauden kestänyt kiimaseuranta (joka sisälsi aika monta ultrauskertaa), hormonihoidot ym. sekä kilometrikorvaukset tulivat reilusti halvemmaksi kuin 2 ultrausta ja 2 siemennystä meidän omalla eläinlääkärillä. Olin kuin puulla päähän lyöty kun laskin yhteen ja miinustelin kuluja. Se tuli selväksi että tuota käyttämäämme paikallista eläinlääkäriä ei kyllä pyydetä enää meidän hevosia hoitamaan ellei ole ihan pakko. Jos kerta hinnat on noin häikäilettömät ja asiantuntevuus tuota luokkaa olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta kun olisin vain suosiolla vienyt Funan Ankin tallille jo kesän alussa.

5.9. Pakkasin Funan taas koppiin ja tällä kertaa suunnistin 6-tietä kohti etelää, Parikkalan eläinlääkäriasemalle. Olin jo varautunut pienellä pessimistin asenteella siihen että varsaa ei ensikesänä tarvitse odotella, mutta saatiinkin hyviä uutisia. Funa on kantavana! Vaikka isokätisen eläinlääkärin olikin vaikea ylettyä riittävän pitkälle että pikkuinen varsan alku olisi saatu kunnolla näkyville niin paikalla ollut toinen eläinlääkäri näki pienen väläyksen tamman sisällä kasvavasta sikiöstä. Tämä tieto riitti ja olin onnellinen saadessani ilmoittaa Ankille ettei työtä tehty turhaan.

23.10. Käytiin vielä uudelleen ultrassa vakuutuspapereita varten ja siellä se näkyi miun pieni varsavauva ♥♥ Hidastin videoo jonkun verran kun muuten varsasta ois näkyny vaan epämääränen möykky, nyt siitä ehtii erottamaan pään luut jopa pariin otteeseen.

Olihan nyt tarinaa kerrakseen, mutta siinä kokonaisuudessaan viime kesän urakka.
- Emmi