#29 Hiljaiseloa, myytyjä ja uusia hevosia sekä takaisin satulaan

Niin se vaan kovasti lupas että kirjoitan syksyn mittaan ahkerammin, mutta aikaa ei vaan yksinkertaisesti ei ole ollut ylimääräistä o.O Damn..

Ihan yksinkertainen syksy ei ole ollut pitkästä hiljaiselosta huolimatta. Oskari on kärsinyt jo pidemmän aikaa ripulista ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt sen syyn selvittämiseen. On kokeiltu jos sun mitä lääkkeitä ja madotettu ja kakkanäytteitä on tutkittu ja verikokeita otettu eikä selvää syytä ole vieläkään löytynyt. Nyt sitten viimeisenä kotikonstina kokeiltiin vieroittamista. Vieroittaminenhan olisi muutenkin ajankohtainen näinä aikoina nyt kun Oskari on jo 5kk vanha, mutta eläinlääkäri epäili että varsalla saattaisi olla laktoosi-intoleranssi. Tänään on jo toinen päivä kun Oskari on täysin erossa Funassa ja ihme ja kumma kyllä kakka kestää nyt kasassa! :o Verikokeiden tulos tulee toivottavasti tänään niin tiedetään ettei Oskarissa ole mitään tulehdusta. Pahin pelkoni nimittäin on että se on saanu jostai rodokokki-viruksen mikä pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan... Toinen huoli viime aikoina on ollut Oskarin takapää. Se on takajaloistaan ollut ihmeellinen töppänä ja tosi jäykkä ja eläinlääkärin käydessä eilen hän kokeili ja katsoi myös Oskarin jalat ja huomasi takapolvien olevan väljät. Molempien jalkojen takapolvilumpio muljahtaa pois paikoiltaan jos jalkaa nostaa liian ylös. Se kuitenkin palautuu itsestään paikoilleen kun jalan laskee alas, mutta on varmasti kivulias. Ensiapuna Oskari alkaa nyt saada magnesiumia ja seleeniä jotka vahvistavat jänteitä ja niveliä sekä kevyellä ylä- ja alamäki treenillä aletaan kasvattamaan takajalkojen lihaksistoa että saataisiin vähennettyä nivelen väljyyttä. 

Uh! olihan siinä. Kaiken tämän heppahomman rinnalla ollaan saatu lukuisat yösyömiset kuriin unikoululla plus että koko perhe kävi läpi oksennustaudin ja Niilo on nyt ollut viikon kuumeessa ja tänään sain sille antibiootti-kuurin korvatulehdukseen. Sitten on vielä ollut mystinen ihottuma ja sen vuoksi Niilo on nyt kaksi viikkoa maidottomalla ja munattomalla dietillä ja 22.12 on sairaalalla altistus. Oon kyllä vahvasti sitä mieltä että ihottuma ei maitoallergiasta johdu kun se on niin vähäistä ja pienellä alueella, mutta kiusa se on pienikin kiusa :b Josko ensi vuosi alkaisi himpun verran terveempänä kaikin puolin..?

Niilo on sitten muuten reipas nuoren miehen alku. Poika tuli kuun vaihteessa 8 kk ja kävelee jo tukea vasten. Ensimmäinen sana on vauva, tai sen hän ainakin osaa hyvin matkia. Päivääkään ei ole vierastanut vaan päin vastoin poika on ahkera hurmaamaan naisväkeä ja heltyy ne miehetkin hassuttelemaan ^^

No sitten sitä ratsastusta! Funalla olen tässä syksyn mittaan mennyt muutamia kertoja kevyesti kentällä ja maastossa. Nyt olen ilmottautunut kolmeen askellajivalmennukseen joista kaksi on tammikuussa ja yksi helmikuussa ja tässä alkaisi olla hiljalleen kiire saada pientä kuntoa alle ettei meitä nyt ihan naurettaisiin ulos valmennuksesta :D Eilen mieheni katsoi Niiloa ja sain käydä tallilla ihan kaikessa rauhassa (oli muuten se Oskarin verikoe samaan aikaan). Kentällekki on ehtiny kertyä jo jonkun verran lunta kun se on ollut vähemmällä käytöllä, mutta se ei haitannut yhtään kun Funa vielä toistaiseksi on ollut kengättä. 

Aloitin huolellisella käyntityöskentelyllä kolmikaarisella kiemurauralla aloittaen sen kentän kummastakin päästä. Keskityin siihen että sain kunnon asetukset ja taivutukset kumpaankin suuntaa. Vasemmalle Funa on himpun verran jäykempi kuin oikealle, huomasin sen varsinkin ravatessa. Oli ilo havaita miten paljon Funa on kehittynyt viimeisen vuoden aikana näillä vähilläkin ratsastamisilla. Pikku tamma liikkuu omalla moottorilla eteenpäin ja jaksaa keskittyä tehtäviin ihan toisella tapaa kuin esimerkiksi 2013 syksyllä. Otin kolmikaarisille mukaan pysähdykset aina pituushalkaisijalle. Funa on ehkä aavistuksen verran herkkä pidättäville avuille kun pysähdykset ei oo kovin sulavia vaan se tulee pysähdykseen töksähtäen. Osaan pysähdyksistä Funa jäi ihan jalat levälleen mutta se malttoi kuunnella rauhassa korjaavia pieniä apuja niin että lopuksi sain sen pysähtymään tasapainoisesti ja tasajaloin.

Viime talvena kun en voinut ratsastaa niin tallattiin Funan kanssa kentällä jalkaisin ja opetin sille pohkeenväistön alkeita. Uskaltauduin kokeilemaan vieläkö Funa muistaisi mitä sivulla vievät avut tarkoittavat ja muistihan se. Alkuun väistäminen oli todella jäykkää ja Funa oli hämillään kun ei heti oivaltanut mitä siltä halusin mutta lopuksi riittävällä johtamisella ja kärsivällisellä pohkeella saatiin muutamia askeleita todella sujuvaa väistöä molempiin suuntiin. Wow! en todellakaan olettanut tämän onnistuvan vielä ensimmäisellä kokeilukerralla. Lisäksi sain paikallaan ollessa pyydettyä Funalta parin askeleen verran etuosakäännöstä molempiin suuntiin. Eli olen saanut pohkeen oikealla tavalla läpi. Tästä riemastuneena annoin Funan ravata kiitokseksi isolla pääty-ympyrällä ja venyttää molempia kylkiä. Kun olin mielestäni tyytyväinen Funan olomuotoon lähdin vielä maastoon tekemään loppuverryttelyä. Takametsän hiekkatiellä tutustuttiin vielä Funan töltin laatuun ja se tuntuu ihan sika mahtavalle! Töltti toki vielä helposti rikkoutuu passiksi mutta kunhan meillä alkaa olla kunto kohdillaan niin tästä ponista tulee vielä ihan super.

Kotiin palatessa ratsastaen korkean harjun päällä läpi vanhan kuusimetsän kiitin taas itseäni ja sitä jotai pientä sisäistä vaistoa joka teki päätöksen sillon puoltoista vuotta sitten. Vaikka oli vaikea valita Funan ja Freydisin väliltä niin tätä päätöstä ei oo tarvinnu päivääkään katua. Rakastan tätä tammaa ♥

Ainiin ja sen verran on laumassa tapahtunut muutoksia että syyskuussa siskoni suomenhevonen Essi muutti kirkolle asumaan yhen seniori ikäisen ruunan kaveriksi kun sen tarhakaveri jouduttiin lopettamaan ja näillä näkymin Essi asuu siellä vielä ainakin ensi kesään asti (: Talli on yksityinen kahden hevosen talli ja se on noin kilometrin päässä omasta kodistani, joten Essiä pääsen näkemään ja ratsastelemaan aina kun siltä tuntuu. Myös pitkään Hepovaarassa asunut Kalle löysi uuden omistajan ja Kalle muutti isänpäivää edeltävänä päivänä Halkialle kahden naisen pyörittämälle yksityistallille kahden shettiksen ja issikkavanhuksen kaveriksi. 

Ja jottei hevoskanta nyt ihan kuihtuisi niin viime viikonloppuna meille muutti karsinapaikalle ystäväni shetlanninponi ruuna Lenni. Lennin on tarkoitus olla Oskarin kaverina nyt ainakin siiheksi asti kunnes Oskari lähtee orilaitumelle (: Lenninkään muutto ei olisi voinut parempaan saumaan sattua nyt kun Oskarin vieroitus tulikin eteen ihan yllättäen.

Siinähän sitä taas, paljon kuulumisia viimeisen puolen vuoden ajalta. Nyt en kyllä mene lupaamaan mitään että "tulen taas ahkerasti kirjoittamaan". Se ei välttämättä pitäisi paikkaansa ja ehkä jos en mitään lupaisi niin olisin täällä taas ennen kuin arvaattekaan ;D

Hei sitten rakas Funa päiväkirja
-Emmi


PS. Meitä voi nyt myös seurata instagramissa @tinypieceoftheworld

#17 Operaatio Varsa

Nyt kun ei ole hirveästi kuulumisia niin voisin kasata pakettia meneillään olevasta varsa-projektista.

Syksy 2012 Idean siemen

Mieleen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus omasta varsasta. Varsottamista on meidän tallilla yritetty muutamaan otteeseen aiemminkin. Shetlanninponitamma P.J. Pepperone eli Peppi oli yhden kesän Niemenpellon tallilla Mikkelissä astutettavana orista Diplomat, mutta ei kuitenkaan tullut kantavaksi ja myöhemmin Mikkelissä Relanderin tallilla oli astutettavana islanninhevostamma Apena frá Sandhólaferju, tutummin Rakel, mutta sillä reissulla tamma sai vain herpeksen. Rakelille varattu ori oli Geysir frá Sahala. Varmaan suurin syy siihen miksi Rakel ei jäänyt kantavaksi oli tamman lievä ylipaino. Jälkikäteen ajateltuna on ehkä parempikin ettei kumpikaan tamma tullut kantavaksi tuolloin kun miettii että vuosi Rakelin astutus yrityksen jälkeen minulla alkoi koulunkäynti Harjussa ja aikaa nuorelle hevoselle olisi ollut hyvin vähän ja niin monen hevosen pitämisestä aiheutunut työnmäärä olisi ollut äidilleni kohtuuton kun kuitenkin leipätyö oli muualla kun kotipihassa.

No kuitenkin nyt näytti sille että aikaa olisi hyvin ja pihassa kaksi oli kaksi siihen sopivaa tammaa Funa ja Freydis. Äitille hiljalleen esittelin asiaa ja sain luvan alkaa etsiä molemmille tammoille sopivaa oria. Idea oli vielä kuumottavampi siitäkin syystä että saisin toisen varsoista omaksi jos hoitaisin toisen tamman astutuskulut itse.

Kevät 2013 Orin etsintää

Illingur frá Tóftum

Meni monta päivää, iltaa ja yötä selaten World Fenguria ja Nordic Ishingste katalogia ja molemmille tammoille sopivaa oria etsien. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä määrin että toisen tamman myyntiä harkittiin hyvinkin vakavasti ja minun oli tehtävä päätös kumman tammoista haluaisin varsalleni emäksi, koska vain toinen astutettaisiin. Vielä muutama uneton yö ja päätös oli selvä. Freydis lähtisi myyntiin. Freydis oli rakenteeltaan parempi kuin Funa ja astutus tietäisi sitä että tamman saanti näyttelyihin ja kantakirjaukseen viivästyisi jos se jäisi meille varsomaan niin oli selvää että Freydisille etsittäisiin koti jossa se pääsisi mahdollisimman pian esiintymään maailmalle.

Grasteinn frá Brekku

Funalle löysin täydellisen orin Ruotsin puolelta, jonka ihan ehdottomasti olisin halunnut varsani isäksi. Tuo unelma isä oli Illingur frá Tóftum. Illingurilta ei vaan valitettavasti saanut siirtospermaa viime kesänä. Ori olisi kyllä astunut luonnonmenetelmällä ja Funa saikin kutsun orin luo Pohjois-Norjaan 1,5h ajomatkan päähän Kilpisjärveltä, mutta matka oli meille liian pitkä lähteä taittamaan, joten jouduin hylkäämään ajatuksen kirjavasta isäehdokkaasta. Tästä ei menty montaa kuukautta eteenpäin kun löysin Grasteinn frá Brekkun, orin jolla Funa sitten kesällä astutettiin. Eikä valinta mennyt ihan pieleen nimittäin World Fengurin 'dream pedigree' ohjelmaan on tullut lisäys jolla näkee omalle tammalle sopivat oriit paremmuusjärjestyksessä ja Grasteinn oli Funalle toiseksi paras vaihtoehto ihan mielettömillä pisteillä (;

Kesä 2013 Mutkia matkassa

(Tein muuten kaameen havainnon; miun viime vuoden kalenteri on hukkunu...) Ankin tallin ja Grasteinn frá Brekkun omistajan Anki Väyrysen kanssa tehtiin sopimus Funan astuttamisesta / siementämisestä  heti kesän alkuun. Funan kiimoja ei tarvinnut pitkään seurailla kun ensimmäinen näytti jo merkkejä olemassaolostaan toukokuun puolessa välin. Kiiruusti eläinlääkäri kävi tamman meillä kotona ultraamassa ja totesi kiiman olevan siinä vaiheessa että siemeniä oli saatava ja pian. Heti seuraavana päivänä Anki laittoi linja-autokyydillä tärkeän paketin kohti Pohjois-Karjalaa. Iltapäivällä kuuden maita pakattiin Funa koppiin ja Annin kanssa lähdettiin paikallisen Matkahuollon toimipisteen pihaan odottelemaan linja-auton saapumista.

 
Pieni styroksilaatikko sisälsi kaksi kylmäkallea sekä kaksi ruiskua varsansiemeniä. Funan kanssa matkattiin naapuripitäjään jossa eläinlääkäri otti meidät vastaan omalla kotitilallaan. Arveltiin tulevan edullisemmaksi ajaa tamma itse eläinlääkärille kuin ajattaa eläinlääkäri käymään meillä, matkaa kun kului edestakaisin ajoon vähän yli 100 kilometriä.

Sitten sitä vain odoteltiin melkein kolme viikkoa ja lähdettiin Funan kanssa käymään eläinlääkärin luona ultrauksessa. Jännitti ihan hirveästi, kesäkuun ensimmäinen viikko takana ja seuraavana päivänä oli miun synttärit. Maailman paras lahja olisi ollut kuulla että Funa on kantavana, mutta ei. Tällä kertaa ei tärpännyt ja eläinlääkäri katsoi Funan follikkelin näyttävän sille että seuraava siemennysajankohta olisi parin päivän päästä. Soitin huonot uutiset Ankille ja sovittiin että parin päivän päästä uudelleen. Matkahuollon kassalla olleen neidin ilmeet oli hyvät kun kysyin osasiko hän arvata mitä kaikkea linja-autojen kyydissä saattoikaan kulkea :D

Taas kolme viikkoa eteenpäin (nyt elettiin jo heinäkuun alkua) ja ajettiin eläinlääkärin luo ultrattavaksi. Tyhjä! Tamma oli taas jäänyt tyhjäksi.. Nyt jo vähän nieleskelin itkua, epäreilua! Odotukset oli korkeella, mutta tää tuntu olevan ihan miun tuuria. Olisi mahdollista yrittää vielä kerran, odottaa vielä kolme viikkoa ja huomata että kesä on ohi ja tamma ei välttämättä jäisi tänä kesänä edes kantavaksi. Puhelin kuumana soittelin rinkiä äitin ja Ankin kanssa ja vielä oli olemassa se mahdollisuus että tamman ajaisin Kirkkonummelle orin luo, Funa astutettaisiin siellä ja Ankin tallin oma eläinlääkäri valvoisi tilannetta. Sinne siis!

18.7. Lähdin mieheni kanssa viemään Funaa Kirkkonummelle 400 kilometrin päähän. Kun aamulla lähettiin jo kukonlaulun aikaan niin oltiin jo puolen päivän maita Kirkkonummella. Funa selvisi matkasta hyvin vaikka oli kuuma päivä ajella ja Funa oli kopissa ensimmäistä kertaa ihan yksinään. Sinne se jäi, miun pieni tamma.. 

Muutaman päivän sisällä tallin eläinlääkäri tarkasti Funan ja katsoi ettei kaikki ole nyt niinkuin pitää. Follikkeli kyllä kypsyy normaalisti ja munasolu irtoaa ajallaan mutta kohtu ei kasvata minkäänlaista liimapintaa mihin monasolu voisi tarttua vaikka se hedelmöittyisikin. Kyseessä oli valekiima ja eläinlääkärin mukaan luultavasti kesän aiemmatkin kiimat ovat olleet juurikin näitä valekiimoja. Ankin eläinlääkäri sekä Anki itse olivat sitä mieltä että syyllinen näihin valekiimoihin oli ehdottomasti kuuma ja kuiva kesä, se on kuulemma saanut monen muunkin tamman kiiman sekaisin ja varsinkin nuorilla hevosilla saanut kiiman jäämään kokonaan välistä. Meillä kotona Funaa hoitaneen eläinlääkärin olisi pitänyt tämä asia huomata, varsinkin kun on enemmän hevosiin erikoistunut. 

Harmaa pilvi kulki pariviikkoa pääni yllä ihan johtuen mielipahasta. Anki ehdotti että Funalle voitaisiin aloittaa hormonihoidot ja sitten normaaliin kiiman aikaan tammalle annettaisiin kiimankatkaisupiikki joka toivonmukaan saisi aikaan kunnollisen kiiman. kuukauden verran eläinlääkäri kyttäsi sopivaa ajankohtaa ja hormonihoidot aloitettiin. Viimein 7.8. eläinlääkäri soitti ja kertoi että Funa vastaa hormonihoitoihin halutulla tavalla ja tammalle annettaisiin nyt kiimapiikki. Sitten vain odoteltiin follikkeli kehittyisi sopivan kokoiseksi. Viikkoa myöhemmin sain Ankilta riemuviestin: "Funa on päästy astuttamaan! Ylihuomenna uudelleen". Tuo viesti tarkotti myös sitä että Funa saataisiin hakea viikonloppuna kotiin. Eläinlääkäri varmisti vielä uudelleen että munasolu on varmasti irronnut ja ajankohta astutukselle on ollut oikea. Lauantaina 17.8. suunnattiin äitin kanssa auton keula kohti Kirkkonummea ja haettiin Funa kotiin.

Syksy 2013 Valoa tunnelin päässä

Hiukan pelonsekaisin tuntein odottelin laskua Ankin eläinlääkäriltä, mutta täysin turhaan! Ankin eläinlääkärin kuukauden kestänyt kiimaseuranta (joka sisälsi aika monta ultrauskertaa), hormonihoidot ym. sekä kilometrikorvaukset tulivat reilusti halvemmaksi kuin 2 ultrausta ja 2 siemennystä meidän omalla eläinlääkärillä. Olin kuin puulla päähän lyöty kun laskin yhteen ja miinustelin kuluja. Se tuli selväksi että tuota käyttämäämme paikallista eläinlääkäriä ei kyllä pyydetä enää meidän hevosia hoitamaan ellei ole ihan pakko. Jos kerta hinnat on noin häikäilettömät ja asiantuntevuus tuota luokkaa olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta kun olisin vain suosiolla vienyt Funan Ankin tallille jo kesän alussa.

5.9. Pakkasin Funan taas koppiin ja tällä kertaa suunnistin 6-tietä kohti etelää, Parikkalan eläinlääkäriasemalle. Olin jo varautunut pienellä pessimistin asenteella siihen että varsaa ei ensikesänä tarvitse odotella, mutta saatiinkin hyviä uutisia. Funa on kantavana! Vaikka isokätisen eläinlääkärin olikin vaikea ylettyä riittävän pitkälle että pikkuinen varsan alku olisi saatu kunnolla näkyville niin paikalla ollut toinen eläinlääkäri näki pienen väläyksen tamman sisällä kasvavasta sikiöstä. Tämä tieto riitti ja olin onnellinen saadessani ilmoittaa Ankille ettei työtä tehty turhaan.

23.10. Käytiin vielä uudelleen ultrassa vakuutuspapereita varten ja siellä se näkyi miun pieni varsavauva ♥♥ Hidastin videoo jonkun verran kun muuten varsasta ois näkyny vaan epämääränen möykky, nyt siitä ehtii erottamaan pään luut jopa pariin otteeseen.

Olihan nyt tarinaa kerrakseen, mutta siinä kokonaisuudessaan viime kesän urakka.
- Emmi

#11 Viikko pikakelauksella

4.1. Lauantai Metsälenkki
Oma olo tuntu sen verran reippaalle että päätin lähteä Funan kanssa päiväkävelylle metsään. Mukaan lenkkiseuraksi pääsi äitini patterdalenterrieri Rauha. Vajaa tunnin lenkki mentiin maastossa kevyesti lyllertäen :D Nähtiin täysin valkee jänis yhellä pellolla ja Rauha sai muutaman minuutin jänisajon aikaseksi.

5.1. Sunnuntai Oppiva nuori Robinson Crusoe
Funan tunti Hepovaarassa. Kerroin Miralle niistä huomioista mitä tein kun Funaa juoksutin kentällä irti ja Mira saikin ratsastettua tamman edestä vähän kevyemmäks ja liikkeet alko näyttää vähän ilmavammille. Takomistakaan ei esiintyny enää niin paljoa, ainoastaan jos tamma innostui ravaamaan reippaammin. Harmi ettei uudet bootsit ehtiny tulla postissa että ois niitä päässyt koittamaan mutta ne varmaan kolahtaa postiluukusta ensiviikon alkupuolella. Puolentunnin kentällä työskentelyn jälkeen Mira vei Funan vielä maastoon. Ensimmäistä kertaa Funa meni ihan yksin eikä sitä tuntunut kavereiden puute harmittavan yhtään. Päinvastoin Funan sisäinen Robinson Crusoe heräili ja tamma oli useammankin risteyksen kohalla kysyny että voiskos tuolla käydä kääntymässä. Seuraavaa tuntia ei vielä sovittu kun rokotukset on parin päivän päästä ja sitten Mira onkin seuraavan viikonlopun kiinni.

7.1. Tiistai Postin tuomaa
No nyt on Viljarin paketti tullut postissa!! Uudet bootsit sopii Funalle paremmin kun nenä päähän. En vielä saanu niistä kuvaa tositoimissa, mutta ajatus on että bootsit suojaa etujalan vuohiskuoppaa ja päkiöitä mahollisilta iskuilta. Bootseissa on myös sisäpuolella erillinen toppaus vuohiskuopan kohalla että nyt niiden ei sitten pitäisi enää pyöriä jalassa. Paketissa tuli myös islantilaisessa satulassa käytettävä etuvyö.

8.1. Keskiviikko Eläinlääkäri-päivä
Puolenpäivän aikoihin pakattiin Essi ja Funa äitin kanssa koppiin ja lähdin niitä yksin viemään puolentunnin ajomatkan päähän Parikkalaan klinikalle. Taas sain ihastella sitä miten aikuinen Funa on käytökseltään kun Essi ei ollu vielä valmis koppiin (loimi ja suojat puuttui) niin vein Funan sit jo edeltä koppiin odottelemaan. Siellä se seisoi kopissa, takapuomi kiinni mutta silta alhaalla, kovasti kurkisteli etuovesta sen näkösenä et eikös voitas mennä jo :D Essillä on tapana vähän jännittää koppiin menemistä, mutta siihenkin keksittiin ihan oma keino. Pitäiski ihan videoida joskus se kuinka se tapahtuu. Jos Essin yrittää vetää perässää koppiin niin tamma tappelee vastaan kaikin voimin, mutta kun itse jää seisomaan lastaussillan viereen ja kädellä tai raipalla pitää kevyttä painetta Essin takaosalla niin Pessimisti-Essi kävelee koppiin suoriltaan ilman ongelmia. Päähän ei vaan saa kohdistaa yhtään painetta tai Essi alkaa tehdä vastarintaa. Samaa keinoa käytettiin klinikalla kun Essi piti saada ensin ovista sisälle ja sen jälkeen vielä pakkopilttuuseen. Essi rauhotettiin jo suosiolla raspausta varten kun tiedettiin että helpolla se ei tule antautumaan toimenpiteeseen. Funa sai hengailla klinikkatiloissa kaverina sen aikaa kun Essiä raspattiin ja esitteli taas hyviä käytöstapoja kun saatiin raspata ilman rauhotusta eikä pikkuneiti pelännyt yhtään. Hevoset sai myös rokotukset samalla reissulla joten se tietää viikon taukoa liikutuksesta.

11.1. Lauantai Varsamahan kasvua
Tänään Funa on ollut kantavana 150 vuorokautta! Reilu viikko vielä niin ollaan tiineyden puolivälissä. Facebookin Varsat ja Varsottajat yhteisössä muutama on jo lataillut mahakuvia tammoistaan! Se tarkoittaa sitä että Funassaki pitäis alkaa pikkuhiljaa näkyä pyöristymistä <3 Alan ottamaan Funasta kuvia kerran viikkoon sekä edestä että sivulta niin te lukijat pääsette myös seuraamaan mahan kasvua! Mieheni kanssa meillä on sama projekti tämän oman mahani kanssa eikä aina voi kun ihmetellä miten se alkaa olla iso kun katsoo vanhempia kuvia loppukesältä! Maaningan oriaseman varsottajan opas tietää kertoa että näistä päivistä eteenpäin varsa kasvattaa painoaan jopa 250g/ päivä. Funan kokoisella pienemmällä hevosella tämä tarkoittaa varmaan 180-220g/ päivä. On se silti hurjan paljon, karkkipussillinen joka päivä!

Olihan siinä nyt taas tarinaa kerrakseen! Pitää vähän useammin varata aikaa vaan itselle ettei enää tulisi näitä koko viikon kattavia tapahtumatulvia.

Nähdään taas, rakas Funa-päiväkirja!
Emmi