#17 Operaatio Varsa

Nyt kun ei ole hirveästi kuulumisia niin voisin kasata pakettia meneillään olevasta varsa-projektista.

Syksy 2012 Idean siemen

Mieleen alkoi pikkuhiljaa hiipiä ajatus omasta varsasta. Varsottamista on meidän tallilla yritetty muutamaan otteeseen aiemminkin. Shetlanninponitamma P.J. Pepperone eli Peppi oli yhden kesän Niemenpellon tallilla Mikkelissä astutettavana orista Diplomat, mutta ei kuitenkaan tullut kantavaksi ja myöhemmin Mikkelissä Relanderin tallilla oli astutettavana islanninhevostamma Apena frá Sandhólaferju, tutummin Rakel, mutta sillä reissulla tamma sai vain herpeksen. Rakelille varattu ori oli Geysir frá Sahala. Varmaan suurin syy siihen miksi Rakel ei jäänyt kantavaksi oli tamman lievä ylipaino. Jälkikäteen ajateltuna on ehkä parempikin ettei kumpikaan tamma tullut kantavaksi tuolloin kun miettii että vuosi Rakelin astutus yrityksen jälkeen minulla alkoi koulunkäynti Harjussa ja aikaa nuorelle hevoselle olisi ollut hyvin vähän ja niin monen hevosen pitämisestä aiheutunut työnmäärä olisi ollut äidilleni kohtuuton kun kuitenkin leipätyö oli muualla kun kotipihassa.

No kuitenkin nyt näytti sille että aikaa olisi hyvin ja pihassa kaksi oli kaksi siihen sopivaa tammaa Funa ja Freydis. Äitille hiljalleen esittelin asiaa ja sain luvan alkaa etsiä molemmille tammoille sopivaa oria. Idea oli vielä kuumottavampi siitäkin syystä että saisin toisen varsoista omaksi jos hoitaisin toisen tamman astutuskulut itse.

Kevät 2013 Orin etsintää

Illingur frá Tóftum

Meni monta päivää, iltaa ja yötä selaten World Fenguria ja Nordic Ishingste katalogia ja molemmille tammoille sopivaa oria etsien. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat siinä määrin että toisen tamman myyntiä harkittiin hyvinkin vakavasti ja minun oli tehtävä päätös kumman tammoista haluaisin varsalleni emäksi, koska vain toinen astutettaisiin. Vielä muutama uneton yö ja päätös oli selvä. Freydis lähtisi myyntiin. Freydis oli rakenteeltaan parempi kuin Funa ja astutus tietäisi sitä että tamman saanti näyttelyihin ja kantakirjaukseen viivästyisi jos se jäisi meille varsomaan niin oli selvää että Freydisille etsittäisiin koti jossa se pääsisi mahdollisimman pian esiintymään maailmalle.

Grasteinn frá Brekku

Funalle löysin täydellisen orin Ruotsin puolelta, jonka ihan ehdottomasti olisin halunnut varsani isäksi. Tuo unelma isä oli Illingur frá Tóftum. Illingurilta ei vaan valitettavasti saanut siirtospermaa viime kesänä. Ori olisi kyllä astunut luonnonmenetelmällä ja Funa saikin kutsun orin luo Pohjois-Norjaan 1,5h ajomatkan päähän Kilpisjärveltä, mutta matka oli meille liian pitkä lähteä taittamaan, joten jouduin hylkäämään ajatuksen kirjavasta isäehdokkaasta. Tästä ei menty montaa kuukautta eteenpäin kun löysin Grasteinn frá Brekkun, orin jolla Funa sitten kesällä astutettiin. Eikä valinta mennyt ihan pieleen nimittäin World Fengurin 'dream pedigree' ohjelmaan on tullut lisäys jolla näkee omalle tammalle sopivat oriit paremmuusjärjestyksessä ja Grasteinn oli Funalle toiseksi paras vaihtoehto ihan mielettömillä pisteillä (;

Kesä 2013 Mutkia matkassa

(Tein muuten kaameen havainnon; miun viime vuoden kalenteri on hukkunu...) Ankin tallin ja Grasteinn frá Brekkun omistajan Anki Väyrysen kanssa tehtiin sopimus Funan astuttamisesta / siementämisestä  heti kesän alkuun. Funan kiimoja ei tarvinnut pitkään seurailla kun ensimmäinen näytti jo merkkejä olemassaolostaan toukokuun puolessa välin. Kiiruusti eläinlääkäri kävi tamman meillä kotona ultraamassa ja totesi kiiman olevan siinä vaiheessa että siemeniä oli saatava ja pian. Heti seuraavana päivänä Anki laittoi linja-autokyydillä tärkeän paketin kohti Pohjois-Karjalaa. Iltapäivällä kuuden maita pakattiin Funa koppiin ja Annin kanssa lähdettiin paikallisen Matkahuollon toimipisteen pihaan odottelemaan linja-auton saapumista.

 
Pieni styroksilaatikko sisälsi kaksi kylmäkallea sekä kaksi ruiskua varsansiemeniä. Funan kanssa matkattiin naapuripitäjään jossa eläinlääkäri otti meidät vastaan omalla kotitilallaan. Arveltiin tulevan edullisemmaksi ajaa tamma itse eläinlääkärille kuin ajattaa eläinlääkäri käymään meillä, matkaa kun kului edestakaisin ajoon vähän yli 100 kilometriä.

Sitten sitä vain odoteltiin melkein kolme viikkoa ja lähdettiin Funan kanssa käymään eläinlääkärin luona ultrauksessa. Jännitti ihan hirveästi, kesäkuun ensimmäinen viikko takana ja seuraavana päivänä oli miun synttärit. Maailman paras lahja olisi ollut kuulla että Funa on kantavana, mutta ei. Tällä kertaa ei tärpännyt ja eläinlääkäri katsoi Funan follikkelin näyttävän sille että seuraava siemennysajankohta olisi parin päivän päästä. Soitin huonot uutiset Ankille ja sovittiin että parin päivän päästä uudelleen. Matkahuollon kassalla olleen neidin ilmeet oli hyvät kun kysyin osasiko hän arvata mitä kaikkea linja-autojen kyydissä saattoikaan kulkea :D

Taas kolme viikkoa eteenpäin (nyt elettiin jo heinäkuun alkua) ja ajettiin eläinlääkärin luo ultrattavaksi. Tyhjä! Tamma oli taas jäänyt tyhjäksi.. Nyt jo vähän nieleskelin itkua, epäreilua! Odotukset oli korkeella, mutta tää tuntu olevan ihan miun tuuria. Olisi mahdollista yrittää vielä kerran, odottaa vielä kolme viikkoa ja huomata että kesä on ohi ja tamma ei välttämättä jäisi tänä kesänä edes kantavaksi. Puhelin kuumana soittelin rinkiä äitin ja Ankin kanssa ja vielä oli olemassa se mahdollisuus että tamman ajaisin Kirkkonummelle orin luo, Funa astutettaisiin siellä ja Ankin tallin oma eläinlääkäri valvoisi tilannetta. Sinne siis!

18.7. Lähdin mieheni kanssa viemään Funaa Kirkkonummelle 400 kilometrin päähän. Kun aamulla lähettiin jo kukonlaulun aikaan niin oltiin jo puolen päivän maita Kirkkonummella. Funa selvisi matkasta hyvin vaikka oli kuuma päivä ajella ja Funa oli kopissa ensimmäistä kertaa ihan yksinään. Sinne se jäi, miun pieni tamma.. 

Muutaman päivän sisällä tallin eläinlääkäri tarkasti Funan ja katsoi ettei kaikki ole nyt niinkuin pitää. Follikkeli kyllä kypsyy normaalisti ja munasolu irtoaa ajallaan mutta kohtu ei kasvata minkäänlaista liimapintaa mihin monasolu voisi tarttua vaikka se hedelmöittyisikin. Kyseessä oli valekiima ja eläinlääkärin mukaan luultavasti kesän aiemmatkin kiimat ovat olleet juurikin näitä valekiimoja. Ankin eläinlääkäri sekä Anki itse olivat sitä mieltä että syyllinen näihin valekiimoihin oli ehdottomasti kuuma ja kuiva kesä, se on kuulemma saanut monen muunkin tamman kiiman sekaisin ja varsinkin nuorilla hevosilla saanut kiiman jäämään kokonaan välistä. Meillä kotona Funaa hoitaneen eläinlääkärin olisi pitänyt tämä asia huomata, varsinkin kun on enemmän hevosiin erikoistunut. 

Harmaa pilvi kulki pariviikkoa pääni yllä ihan johtuen mielipahasta. Anki ehdotti että Funalle voitaisiin aloittaa hormonihoidot ja sitten normaaliin kiiman aikaan tammalle annettaisiin kiimankatkaisupiikki joka toivonmukaan saisi aikaan kunnollisen kiiman. kuukauden verran eläinlääkäri kyttäsi sopivaa ajankohtaa ja hormonihoidot aloitettiin. Viimein 7.8. eläinlääkäri soitti ja kertoi että Funa vastaa hormonihoitoihin halutulla tavalla ja tammalle annettaisiin nyt kiimapiikki. Sitten vain odoteltiin follikkeli kehittyisi sopivan kokoiseksi. Viikkoa myöhemmin sain Ankilta riemuviestin: "Funa on päästy astuttamaan! Ylihuomenna uudelleen". Tuo viesti tarkotti myös sitä että Funa saataisiin hakea viikonloppuna kotiin. Eläinlääkäri varmisti vielä uudelleen että munasolu on varmasti irronnut ja ajankohta astutukselle on ollut oikea. Lauantaina 17.8. suunnattiin äitin kanssa auton keula kohti Kirkkonummea ja haettiin Funa kotiin.

Syksy 2013 Valoa tunnelin päässä

Hiukan pelonsekaisin tuntein odottelin laskua Ankin eläinlääkäriltä, mutta täysin turhaan! Ankin eläinlääkärin kuukauden kestänyt kiimaseuranta (joka sisälsi aika monta ultrauskertaa), hormonihoidot ym. sekä kilometrikorvaukset tulivat reilusti halvemmaksi kuin 2 ultrausta ja 2 siemennystä meidän omalla eläinlääkärillä. Olin kuin puulla päähän lyöty kun laskin yhteen ja miinustelin kuluja. Se tuli selväksi että tuota käyttämäämme paikallista eläinlääkäriä ei kyllä pyydetä enää meidän hevosia hoitamaan ellei ole ihan pakko. Jos kerta hinnat on noin häikäilettömät ja asiantuntevuus tuota luokkaa olisin säästynyt monelta harmaalta hiukselta kun olisin vain suosiolla vienyt Funan Ankin tallille jo kesän alussa.

5.9. Pakkasin Funan taas koppiin ja tällä kertaa suunnistin 6-tietä kohti etelää, Parikkalan eläinlääkäriasemalle. Olin jo varautunut pienellä pessimistin asenteella siihen että varsaa ei ensikesänä tarvitse odotella, mutta saatiinkin hyviä uutisia. Funa on kantavana! Vaikka isokätisen eläinlääkärin olikin vaikea ylettyä riittävän pitkälle että pikkuinen varsan alku olisi saatu kunnolla näkyville niin paikalla ollut toinen eläinlääkäri näki pienen väläyksen tamman sisällä kasvavasta sikiöstä. Tämä tieto riitti ja olin onnellinen saadessani ilmoittaa Ankille ettei työtä tehty turhaan.

23.10. Käytiin vielä uudelleen ultrassa vakuutuspapereita varten ja siellä se näkyi miun pieni varsavauva ♥♥ Hidastin videoo jonkun verran kun muuten varsasta ois näkyny vaan epämääränen möykky, nyt siitä ehtii erottamaan pään luut jopa pariin otteeseen.

Olihan nyt tarinaa kerrakseen, mutta siinä kokonaisuudessaan viime kesän urakka.
- Emmi