perjantai 28. helmikuuta 2014

#16 Venytystä äärirajoille

Sitkeä, liian sitkeä pitää olla joissain tilanteissa. Pientä heikkohappisuutta on ollu ilmassa jo joitain viikkoja kun liika ahkeruus on laskenut hetkeksi istumaan alas ja vetämään henkeä. En kuitenkaan oo vielä täysin alistunut siihen etteikö muka "vielä vähän" ja "ihan kohta" kuuluisi sanavarastoon, mutta tän päivän jälkeen se on kai pakko uskoa että entiseen vauhtiin on lupa vasta kun Sintti on saatettu maailmaan.

Olin täksi aamuksi varannut ajan hierojalle ja viime kerran erheistä viisastuneena varasin mieheni itselleni hovikuskiksi. Viikko sitten nimittäin olin pyörtyä autoon ajellessani kotiinpäin hierojalta. Höynä olo meni kuitenkin sillä ohi että vartin verran pidin taukoa linja-autopysäkillä ja toiselta taukopaikalta jouduin jo äitille soittamaan jos se viitsisi millään tulla hakemaan kun en uskalla ajaa enää pidemmälle. 


Koska maha estää vatsallaan olon niin hieronta on toteutettu niin että istun jakkaralla hierontapöytää vasten nojaten. Tänään en sitten hieronnan jälkeen ehtinyt edes autolle asti vaan kesken hieronnan ehdin vain ääneen sanoa että kohta pitää muuten nostaa jalat ylös ja siinä vaiheessa Emmiä vietiin. Hieroja loikki kuin arojänis huoneen poikki ja avasi oven käytävälle siitä parilla loikalla takaisin ottamaan minnuu kiinni etten pääse valahtamaan lattialle ja äänestä päätellen oli hierojallakin vähän hätä kun apua huusi. Täysin pihalla en ehtiny olla ku muutaman sekunnin, mutta siinä ajassa ehti tapahtua paljon kun huone täytty naisista ja miut avitettiin pöydälle pitkälleen ja jalkoja nosteltiin kohti kattoa. Mieheni tuli sitten noutamaan huoneesta asti kun sain hänelle soitettua että nyt kävi näin.


Varmuuden vuoksi suunnattiin hierojalta suoraan lääkäriin päivystykseen varmistamaan ettei huolta ole, eikä ollutkaan vaan syyllinen on vain normaalia matalammat verenpaineet ja niskalukko joka alkoi aueta kesken hieronnan. Lääkäri kuitenkin kielsi minua ajamasta enää autolla jos vain mahdollista, kun kerta näin on käynyt ennenkin. Täytyy nyt tosissaan alkaa miettiä mihin kaikkeen rahkeet riittävät kun aikaa h-hetkeen on tasan 2 viikkoa.


- Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti