Mitäs nyt?
Mites Funa?
Näyttelyt?
Koulutus?
Koulutus?
Kisat?
Uusi varsotus?
Joo on vasta tammikuu, mutta päätöksiä pitäisi tehdä nopeasti jos mieli että ensi kesäksi suunnitelmat olisivat selvät. Jo vuosi sitten alettiin äitini kanssa suunnitella tätä kesää. Kesä 2015 nähtiin täysin hevosettomana. Oskari lähtisi orilaitumille ja Funa koulutukseen, Essi saisi vielä asua kylällä Mäntyniemessä. Kesä 2015 olisi ensimmäinen kesä 14 vuoteen kun ei tarvitsisi aamulla nousta viemään hevosia ulos tai ylipäänsä tehdä tallihommia. Ei tarvitsisi tehdä heinätöitä ja laitumet saataisiin rauhassa uusittua. Kuulostaa varmaan hullulle, kuka nyt haluaisi hevosistaan eroon :D mutta kun tätä on tehnyt niin monta vuotta putkeen niin ensimmäistä kertaa voitaisiin lomailla koko perhe yhdessä, ilman että joku jää hevosvahdiksi kotiin.
Suunnitelmat saivat jäähä vielä hautumaan kun suunnattiin vuoden ensimmäiseen ja ensimmäiseen yhteiseen valmennukseen Funan kanssa. Valmennus oli Hepovaarassa ja valmentajana oli Jenni Mustonen. Pakkasin Funan yksin aamulla koppiin ja suunnattiin Puhokseen jo hyvissäajoin ennen ensimmäistä tuntia. Minun ja Funan vuoro oli toisella tunnilla, joten Funa ehti vielä hyvin syödä aamuheiniä ja sen jälkeen aloin hiljakseltaan laitella tammaa kuntoon. Sää oli onneksi leuto, vain muutaman asteen pakkasen puolella. Vaikka Funalla ei ollut kenkiä niin tallipiha ja kenttä tuntui pitävälle.
Ensimmäisellä tunnilla rakennettiin huolellisesti käyntiä, taivuteltiin hevosia notkeiksi ja ohjattiin kääntymään painoapujen alle. Vihdoinkin sain täsmäapua omien apujen käyttöön ja myös sitä "perstuntumaa"siihen miltä askellajien ratsastaminen ja niiden pyytäminen tuntuu. En ole ikinä oppinut pelkästään siitä että luen kirjoista tai joku sanoo miltä sen pitäisi tuntua kun asiat menee oikein. Vasta sitten kun se fiilis on omassa takapuolessa ja valmentaja sanoo "just noin!" tiedän jatkossa mitä tunnetta ja tuntumaa pitää tavoitella enkä ole enää hukassa. Muilta osin ensimmäinen tunti oli silkkaa hapuilua ja tunnustelua siitä miltä mikäkin tuntuu ja Funaki tuntu tosi kiireiselle ja jännittyneelle. Jännitys saattaa myös osaltaan johtua satulasta. Aiemmin meillä on ollu käytössä ikivanha Zaldin vaellussatula ja nyt oon pari kertaa ratsastanut Cliff Barnsbyn koulusatulalla. Ekan tunnin jälkeen oli reilu pari tuntia taukoa jonka aikana syötiin hyvin ja makusteltiin ekan tunnin oppeja.
Toisen tunnin alussa Jenni itse kokeili Funaa hetken aikaa että hänen on helpompi antaa täsmäohjeita. Ja voi hyvänen aika miten hevonen voi näyttää hienolle sillon ku selässä on ihminen joka osaa istunnallaan tukea hevosta varsinkin kun Funan tasapaino on vielä aika heikko. Pääsin sitten itse selkään ja tuntuma oli heti ihan erilainen. Funa oli selvästi rennompi ja jaksoi paremmin keskittyä annettuihin apuihin. Kokeiltiin uudestaan töltin nostoja ja tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ja sain muutamia pätkiä itsekin istuttua laatutölttiä. Jes! ^^ Lopuksi yritettiin laukannostoja mutta yritykseksi ne vain jäikin kun Funa alkoi olla melko uupunut. Muutaman askeleen sain laukkaa ja sitten katsottiin paremmaksi lopettaa ettei viedä intoa koko touhusta.
Kerroin Jennille ajatuksistani Funan tulevaisuuden varalle ja Funa sai kasakaupalla kehuja liikkeistään rakenteestaan. Näiden kehujen pohjalta pyörittelemäni suunnitelmat saivat seuraavanlaisen suunnan: Kevään aikana kasvatetaan kuntoa ja kesällä tähdätään joihinkin pieniin askellajikisoihin riippuen miten meidän molempien taso riittää. Ehkä mahdollisesti etsitään koulutuspaikka pariksi kuukaudeksi. Askellajit höylätään priimakuntoon ja kesällä 2016 tähtäimessä on se kantakirjaus mikä on ollut alusta asti tavoitteena. Jos sitten sillon samana (2016) kevät/kesänä myös yrittäisi astuttaa uudelleen.. ?
Tästä valmennuksesta ei valitettavasti jäänyt kuvia eikä videota kun oltiin Funan kanssa ihan kaksistaan liikkeellä /:
- Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti