Aamulla olin taas ajoissa tallilla pikkusiskoni kanssa valmistelemassa lähtöä Funan valmennukseen Hepovaaraan. Äiti sanoi jo aikasemmin viikolla että on huomannu Funassa selvän muutoksen. Maastakäsittelyn myötä tammasta on tullut myös seurallisempi ja ylipäänsä paljon positiivisempi, sen huomasin tänään itsekin. Normaalisti Funa olisi 7 aikaan aamulla vaan mököttänyt, mutta tällä kertaa oli kaksi hörökorvaa karsinan ovella vastassa toivottamassa hyvää huomenta ♥
Selvä ero Funassa näkyi myös ratsastuksessa. Neiti näytti tällä kertaa selvästi nauttivan työnteosta sekä oli iloinen ja reipas. Viikon takainen motivaatiokato oli tiessään, jes! Mirakin kehui Funan olevan kuin eri hevonen viime viikkoiseen verrattuna. Jäykkyttä on vielä mutta tänään Funa oli jo paljon suorempi. Tasapaino on myös neidillä vähän hakusessa. Sen huomasi varsinkin ravityöskentelyssä jos Funan käänsi pois uralta niin ravin sekaan tuli muutamia lyhyempiä askeleita tai tölttiä. Ensiviikolle siis lisätään liinassa juoksemista jos kentän pohja sen sallii ja mietin että maapuomeista voisi olla myös hyötyä.
On tässä se hyvä puoli kun joutuu kentänlaidalta Funaa seuramaan niin huomaa paljon asioita mitkä voisi jäädä selästä käsin huomaamatta. Oikeastaan nyt kun on pitänyt pysähtyä ja miettiä tätä ratsastamattomuutta niin ei ehkä parempaan saumaan oma raskaus olisikaan voinut sattua! Funa saa niin hyvää opetusta nyt Miralta että itse olisin luultavasti ollut sormi suussa moneen kertaan yrittäessäni itse viedä tammaa eteenpäin. Tällä hetkellä Funalle on helppo tarjota kevyttä liikuntaa ja monipuolista tekemistä kun pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja työskennellä myös maastakäsin, siihen ei ole miulla aina keskittymiskyky riittänyt.
Sen verran uskalsin suunnitella ja aikaa eteenpäin, että ensi kesänä haluaisin osallistua johonkin askellajien tiiviskurssille. Olisin saanut itselleni oppia lisää ja olisin valmis kunnes Funa on taas varsomisen jälkeen siinä kunnossa että sillä voi alkaa ratsastamaan.
On myös ollut jännä huomata että onnistumisen riemua voi näköjään kokea ihan myös kentänlaidalla ratsastusta seuraten.
Nähdään taas, rakas Funa päiväkirja!
- Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti