Hei rakas Funa päiväkirja!
Lauantaina käytiin mieheni ja siskoni kanssa Joensuussa jouluostoksilla. Itse olen saanut jo joululahjat aika tarkkaan haalittua kasaan, joten rahapussia ei tarvinnut hirveästi rasittaa. Funalle löysin kuitenkin Puuilosta ison himalaja-suolakiven tuliaisiksi.
Sunnuntaina suunnattiin äitin ja Funan kanssa taas Miran tunnille Hepovaaraan. Aamulla tulin tallille seitsemän aikoihin ja annoin Essille ja Funalle aamuheinät, harjasin Funan lähtövalmiiksi ja täytin Essin vesisaavin kun se oli yöaikaan juonut kaiken, pistin ovet kiinni ja lähdin sisälle aamukahville. Sisällä ei oltu varmaan kun reilu puoli tuntia ja kun äitin kanssa mentiin talliin takasi niin Essi seisoi keskellä käytävää syömässä viiriäisen rehuja! Tässä jännityksellä ootetaan kasvaako Essille siivet vai alkaako se munimaan ...
Kun ajettii Hepovaaran tallin parkkipaikalle ja saatiin Funa ulos kopista niin neiti vaatimalla vaati päästä moikkaamaan aidalle vastaan tullutta Kallea, joka viikko sitten muutti Miralle työntekoon. Naru suorana Funa veti minut perässä portille, antoi Kallelle pusun ja sitten vasta neiti oli valmis kävelemään puomille laitettavaksi valmiiksi tuntia varten. Hassu!
Ratsastaessa Funa näytti jälleen omalle reippaalle itselleen, tosin pienen pieni Pikku-Myy-olo siitä oli selvästi havaittavissa. Funa liikkui tahdikkaasti ja kantoi itseään niin kauniisti että mama kykeni vaan ihailemaan kentän reunalla. Vaikka Funa oli tänään selvästi parempi kuin viikko sitten niin on se vieläkin sen oloinen että kentällä työskentely ei ole mukavaa. Maastossa menohaluja oli ollut sitten sitäkin enemmän ja Funa oli tarjonnut laukkaa aina kun oli mahdollista juosta. Jäykkyyttä on vähän ja neiti mielellään juostessa punkisi oikea lapa edellä, joten välipäivillä aletaan nyt harrastamaan jumppaa joilla toivonmukaan saataisiin liikkeitä vähän suoremmiksi.
Kirjoittelen taas pian!
Emmi
Ihana blogi, jään seurailemaan! :)
VastaaPoistaKiitämme (:
Poista