Funa oli tänää pitkästä aikaa Hepovaarassa Mira Lahtelan ratsutettavana. Kello oli aamulla soimassa jo kuudelta että ehdin talliin antamaan hevosille aamupalaa ennen lähtöä. Tiet oli yllättävän hyvässä kunnossa, pelkäsin nimittäin että matkaan olisi kulunut enemmänkin aikaa kun eilen tuiskutti lunta ihan reilun kerroksen.
Mira tekee mielestäni hyvää työtä nuoren tamman kanssa ja on toimissaan rauhallinen ja johdonmukainen. Tänään kuitenkin Funan työskentelymotivaatio oli vähän hakusessa. Neiti näytti kyseenalaistavan kaikki pyynnöt kun "tänään nyt ei vaan yhtään huvittanut". Mira kävi Funan kanssa kenttätyöskentelyn jälkeen vielä maastossa ja kertoi neidin piristyneen siellä.
Kenttä on ollut meille kotona työskennellessäki vähän mörkö. Virkeä ja energinen hevonen muuttuu kuin silmänräpäyksessä laiskaksi, haluttomaksi ja tahmeaksi. Jätinki nyt ainakin loppusyksystä kentän kokonaan rauhaan ja liikuttiin enimmäkseen maastossa, mutta nyt kun en oo päässy ratsastamaa ni kehtuutus meinaa vallata omankin mielen.
Omaa motivaatiota on todella vaikea lähteä hakemaan kun ei tiedä mistä sitä etsisi. Nyt vielä kun oma maha on alkanut kasvaa niin en mahdu toppavaatteisiin. Hööksin talviratsastushaalari mahtuu päälle vielä nipin napin mutta se päällä jos koittaa urheilla niin näyttää takuulla ihan sialle uunissa jouluaattoyönä. Tänään huomasin myös että se haalari päällä on turha edes haaveilla hevosen lastaamisesta koppiin itse kun ei vaan yksinkertasesti taivu niin kaksinkerroin että mahtuisin etupuomin ali... itku!
Ei auta! Jotta Mira pääsisi Funan kanssa eteenpäin on Funalle saatava kuntoa tavalla tai toisella. Missio numero 1 on opettaa Funa ajolle. Neitiä on jo ohjasajettu ja kärrit on ollu kerran jälessä, joten ei pitäisi olla temppu eikä mikään jatkaa tästä eteenpäin. Päivät on vaan niin lyhkäsiä että töistä kun pääsee on jo pimeetä. Nyt lumen aikaan vielä jos kärrien kanssa haluaisi johonkin lähteä on mentävä suoraan tielle.. pimeässä..
Tietysti nyt kun saatiin viimesellä lunta maahan ni pääsis alottamaan hankitreenit mutta se tarkottas tällähetkellä sitä että siellä hangessa pitäisi tarpoa myös itse. Jotenkin taas se mielikuva siasta uunissa piirtyy verkkokalvoille.. :D Hei! jos jollain on tarjota hyviä vinkkejä niin olen niitä valmis kokeilemaan. Funa matkaa taas ensiviikonloppuna tunnille, jos ennen sitä saisin itseäni niskasta kiinni sen verran että Funa saisi enemmän liikuntaa myös viikolla.
Palaan pian rakas Funa-päiväkirja
Emmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti